TEEMA Poikkeuskevät 2020

Koronaa paossa kotikaupunkipoluilla

Yli 40 kävelyretken jälkeen helsinkiläisen Soili Poikosen mielikuvan kotikaupungista on kirkastunut. Kaupunkikävelystä tuli työttömäksi jääneelle Poikoselle pelastus.

Teksti: Soili Poikonen

Keväällä korona vei minulta matkailualan työt, mutta toi tilalle kaupunkikävelyn.

Viimeisten kuukausien aikana olen kävellyt kaikki Helsingin Kotikaupunkipolut ja niiden kautta olen tutustunut omaan kotikaupunkiini uudella tavalla.

En ollut aiemmin kävellyt esimerkiksi Konalassa, Pihlajanmäessä tai Jakomäessä, Alppikylän sijainti oli minulle tuntematon enkä ollut hahmottanut Keskuspuiston koko laajuutta. Kaupunkipolkujen karttoja ja opastettuja reittejä noudattaen löysin päivittäin uusia aarteita.

Aloitin kaupunkipolkujen kävelemisen lähialueista ja vauhtiin päästyäni siirryin julkisilla kulkuneuvoilla kauemmaksi kävelläkseni entuudestaan tuntemattomampia kaupunginosia.

Vahva tunne Helsingin monipuolisuudesta ja mielenkiintoisuudesta kasvoi retki retkeltä: kaupunki on täynnä hienoja puistoja ja merellisiä maisemia, arkkitehtuurin eri aikakausien malliesimerkkejä ja kiinnostavaa henkilöhistoriaa.

Kun uutisissa raportoitiin Kaivopuiston ja Arabianrannan rantateiden ruuhkautuneen tautitilanteeseen nähden jopa pelottavassa määrin kevättä tervehtivistä kaupunkilaisista, kuljin minä siskoni kanssa Siltamäen liikuntapuiston laajalla viheralueella ihailemassa lähes autiota maisemaa ja hiljaa virtaavaa Vantaan jokea.

Autiot leikkipuistot ja koulujen pihat, suljetut kahvilat ja vastaantulijoiden kasvomaskit muistuttivat jokaisella kävelyllä siitä, miten oudossa tilanteessa tutustuimme omaan kaupunkiimme ja miksi meillä nyt oli aikaa kulkea ja jopa nauttia aikatauluttomuudesta.

Enää ei ollut kiire töihin, teatteriin tai tapaamisiin.

Nyt yli 40 kävelyretken jälkeen mielikuvani Helsingistä on kirkastunut.

Vihreä ja merellinen Helsinki on kaupunki, jossa historia muuttuu eläväksi esimerkiksi huvilakulttuuriin, sodanaikaisiin puolustusjärjestelmiin ja 50-luvun metsälähiöihin tutustumalla.

Kaupunki on kasvanut kartanoiden ja huviloiden maille, kasvillisuuden peitossa lymyävät juoksuhaudat ovat saanet pintoihinsa värikkäitä graffiteja,  ja vanhoilla lähiöostareilla on pankkikonttorit, kemikaliot ja kirjakaupat väistyneet kebab-pizzerioiden, ale-pubien  ja kynsistudioiden tieltä.

Kaupunki muuttuu jatkuvasti ja katseltavaa riittää aina, varsinkin, jos mottona on ”paljon näkee kun vähään tyytyy”.