TEEMA Tilaa oppimiselle

Arkioppiminen unohtuu kaupungeissa

Ihmisryhmien kuplautuminen ja kohtaamisten väheneminen kaupungeissa eivät enteile hyvää informaalin eli arkioppimisen kannalta.

Teksti: Annu Griñan

Muuttoliikkeen myötä erot maiden, kaupunkien ja kaupunginosien välillä kasvavat ja rajat ihmisryhmien välillä voimistuvat.

− Lähiyhteisöt koetaan tärkeiksi, mutta samaan aikaan niiden ulkopuolinen maailma etääntyy omasta arjesta ja se koetaan vieraaksi tai oudoksi, sanoo alue- ja väestökehityksen tutkija Timo Aro.

Oppimisen näkökulmasta eriytyminen on erityisen huono asia.

Kehittämispäällikkö Minna MattilaAalto on väitellyt vuorovaikutuksen sosiologiasta, tutkinut leipäjonoja yhteisöllisen oppimisen paikkoina ja tunnistanut kaupungeissa rinnakkaisia oppimisen todellisuuksia.

Hän sanoo, että oppiminen nähdään Suomessa edelleen hyvin muodollisena ja hierarkkisena.

− On niitä, jotka ovat kouluttautuneita ja arvostetuissa tehtävissä ja niitä, jotka ovat oppimisen ja yhteiskunnan katveessa. Osa ihmisistä on hyvin kaukana siitä perinteisestä arvokkaan sivistyksen prototyypistä.

Jännitteet ihmisten välillä kasvavat

Mattila-Aalto työskentelee ammatillista koulutusta sekä tutkimus- ja kehittämispalveluja yrityksille tarjoavassa TTS Työtehoseurassa.

Hän on kiinnostunut muun muassa työyhteisöissä tapahtuvasta informaalista eli arkioppimisesta.

Väestökeskittymissä arkioppimiselle ei tahdo enää löytyä paikkoja.

Sosiologi Louis Wirth kirjoitti klassikoksi muodostuneessa tutkimusesseessään jo vuonna 1938, että kaupungeissa fyysinen läheisyys lisää jännitteitä ihmisten välillä ja vetää heitä erilleen toisistaan.

Kokemus rinnakkaistodellisuuksista on seurausta tästä. Informaalin oppimisen esteeksi muodostuu ihmisten kohtaamattomuus.

Mattila-Aalto kuvailee, että kaupungeissa ja kaupunkitilassa korostuu nykyään sama yksinpärjäämisen ihanne kuin työelämässä.

− Kärjistettynä voisi sanoa, että yksilöä buustataan kehittämään itseään niin ettei se rakenna yhteisöä. Historiaa tarkastellen olemme kuitenkin pystyneet pärjäämään nimenomaan yhteisöinä.

Lisää kohtaamispaikkoja

Timo Aro ehdottaa ratkaisuksi ihmisten eriytymiseen avoimia kohtaamispaikkoja yhä enemmän sinne, missä ihmisvirtojen solmukohdat ovat.

− Elinikäisestä oppimisesta puhutaan paljon ja se on muuttumassa osaksi arkea. Työn ja koulutuksen ulkopuolella olevia asioita arvostetaan entistä enemmän.

Mattila-Aalto sanoo, että palveluiden kehittämiseen tulisi kutsua mukaan kaikenikäisiä ihmisiä erilaisista koulutustaustoista.

Yhteiskuntaa on pitkään rakennettu kohderyhmä kerrallaan: lapset, nuoret, aikuiset, vanhukset, mutta ajattelua pitäisi lähteä purkamaan.

Kohtaamispaikkoja tarvitaan myös työelämään.

− On olemassa kouluttautuneita ihmisiä, jotka eivät halua oppia tai sivistää itseään, koska eivät näe tarvetta sille, Mattila-Aalto sanoo.

− Työelämässä on selvä sivistyksen katvealue.

Suuntana kasvualueet

  • Suomessa lähes 75 prosenttia akateemisen tutkinnon suorittaneista asuu jo nyt kuudella suurimmalla kaupunkiseudulla; Helsingissä, Tampereella, Turussa, Oulussa, Lahdessa tai Jyväskylässä.
  • Koko väestöstä joka kolmas asuu 100 kilometrin etäisyydellä Helsingistä.
  • Eniten liikkuvat nuoret, työlliset ja koulutetut – kahdeksan kymmenestä maan sisällä muuttavasta on alle 35-vuotiaita.
  • Väestön keskittyminen yhtäällä ja harveneminen toisaalla on maailmanlaajuinen ilmiö. YK:n ennusteen mukaan vuonna 2050 jo yli 80 prosenttia maailman ihmisistä asuu kaupungeissa.

Asiantuntijana tutkija Timo Aro.

Kaupungistumisen vaikutuksia aikuiskoulutukseen käsitellään myös englanninkielisessä Elm Magazinessa. Ainaa ja Elm Magazinea kustantaa Kansanvalistusseura (KVS).