Tietämättömyys voi olla myös tahallista – ja se vaikeuttaa ilmastokeskustelua

Tutkijat joutuvat vastaamaan yhä enemmän perättömiin ilmastoväitteisiin. Niiden taustalla on joskus myös maksettua propagandaa, sanoo tutkija Jaana Parviainen.

Teksti: Esko Harni Kuva: Anna Polkutie

Koska ilmastonmuutos kytkeytyy aivan kaikkeen, se luo välttämättömän kehyksen tutkimuksen tekemiselle.

– Talo on niin sanotusti tulessa, mutta ei vielä pala. Tutkijoiden on toimittava aktiivisesti palon ehkäisemiseksi, sanoo Tampereen yliopistossa työskentelevä teknologian filosofian ja etiikan tutkija Jaana Parviainen.

Ekokriisi pakottaa tutkijan tarkastelemaan toimintansa eettisyyttä myös ympäristön kestokyvyn näkökulmasta.

– Joudun esimerkiksi pohtimaan, missä määrin osallistun sellaiseen teknologiseen tutkimukseen, jonka pääasiallinen tarkoitus on tuottaa härpäkkeitä, joista suurin osa on tarpeettomia. Tällaiset asiat olisi nähdäkseni otettava huomioon kaikessa tutkimuksessa.

Väärällä tiedolla ohjaillaan mielipiteitä

Parviaisen viimeaikainen tutkimuskohteensa on ollut tietämättömyyden aika.

Käsitteellä hän viittaa yhteiskunnalliseen tilanteeseen, jossa sekä tahallinen että tahaton tietämättömyys vaikuttavat yhteiskunnan rakenteisiin.

Kansalaiset ja kuluttajat jakavat harhaanjohtavaa tietoa verkossa joko tietämättään tai tarkoituksellisesti.

– Samaan aikaan trollitehtaat ja globaalit yritykset rahoittavat ajatuspajoja, jotka kyseenalaistavat tutkimukseen perustuvaa tietoa. Näin ne edistävät omia taloudellis-poliittisista intressejään.

Väärän tiedon ja tuotetun tietämättömyyden myötä yhteiskuntaan on syntynyt uusia vallankäytön tapoja.

Tutkija Jaana Parviainen sanoo, että ilmastonmuutoksen tulisi näkyä kaikessa tukimuksessa. Kuva: Tampereen yliopisto.

Taustalla katkeruuden tunteet

Ilmastodenialismia eli tosiasioiden kieltämistä ruokkii ihmisten pettymys ja yhteiskunnallisen aseman muuttuminen aiempaa epävarmemmaksi.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa raskaan teollisuuden työpaikat ovat pitkälti siirtyneet Kiinaan.

Tämänkaltaiset muutokset synnyttävät Parviaisen mukaan ihmisissä voimakkaita tunnetiloja, kuten katkeruutta.

Toimijoilla, jotka pystyvät ohjaamaan katkeruuden tunteita haluamaansa suuntaan, on tällä hetkellä suuri yhteiskunnallinen valta. Hyvänä esimerkkinä voidaan pitää trollitehtaita, jotka pyrkivät vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen verkossa.

– Ilmastodenialismi saa vastakaikua ihmisistä, jotka kokevat kustantavansa muiden helpon elämän omalla työllään. Denialismia lietsovat osaavat vedota tähän tunteeseen kohdistamalla disinformaatioita sisältävät viestinsä heille.

Tutkijat hankalassa roolissa

Parviainen sanoo, ettemme  edelleenkään tiedä varmasti, mitä kaikkea sosiaalisen median teknologioilla voidaan tehdä ja millaisia toimijoita disinformaation levittämisen taustalta löytyy.

Tilanne asettaa merkittäviä haasteita tutkimuksen tekemiselle ja asiantuntijuudelle. Tutkijoilla ja tutkimusinstituutioilla ei välttämättä tällä hetkellä ole riittäviä välineitä vastata niihin.

– On tarpeen kysyä, olemmeko tutkijoina liian naiiveja tuotetun tietämättömyyden edessä.

Parviainen sanoo, ettei tutkimuksen tehtävä  ole ainoastaan osoittaa tätä tai tuota faktaa vääränlaiseksi. Todistustaakka oikeasta tiedosta tuntuu silti siirtyneen pelkästään tutkijoiden ja asiantuntijoiden harteille.

Mitä sitten on tehtävissä?

Ainakin väärän tiedon levittämisen syihin ja seurauksiin tulisi tarttua nykyistä tiukemmin.

– On ymmärrettävä, ettei kyse välttämättä ole yksilöiden tietoisista valinnoista tai heidän piittaamattomuudestaan.