Koulutus yksin ei ratkaise ympäristöahdistusta, mutta on hyvä apu

Ahdistaako ilmastonmuutos? Moni nuori vastaa ”kyllä”. Nuorten huoli ympäristöstä on todellinen, ja aikuisten tehtävänä on ottaa se tosissaan, muistuttaa ympäristökasvattaja Pinja Sipari.

Teksti: Annu Griñan, Sanna Hakkarainen Kuva: Anna Polkutie

Vuoden 2018 Nuorisobarometrin mukaan 67 prosenttia 15–29-vuotiaista koki huolta erittäin paljon tai melko paljon ihmisestä johtuvasta ilmastonmuutoksesta.

Yläkoulujen ja lukioiden opettajia ilmastoteemoista kouluttanut ympäristökasvattaja Pinja Sipari muistuttaa, että aikuisten tehtävänä on ottaa aktiivinen rooli huolen lieventämisessä.

Ilmastonmuutosta ei enää voi jättää ”jonkun toisen huolehdittavaksi”.

– Koulutuksen ja yleisen puheen päämäärä ei ole ahdistuksen poistaminen vaan se, että ihmisillä on kyky elää ahdistuksen kanssa ja toimia siitä huolimatta, Sipari huomauttaa.

Yksilöiden teot eivät riitä

Ympäristöahdistus tunnistetaan jo ilmiönä, mutta ihmisiltä puuttuu malli ahdistuksen käsittelyyn.

Ahdistuksen poistuminen ja elämän jatkaminen ennallaan, ilman muutosta, ei ole ratkaisu. Tämä on ympäristöahdistuksen ydinasioita. Pinja Siparin mukaan todellisen muutoksen aikaansaamiseksi tarvitaan isompaa murrosta.

Hän on huolissaan siitä, kuinka nuorten ilmaisemaan ympäristöahdistukseen suhtaudutaan välillä vähättelevästi tai tuomitsevasti. Se ei ole hyvä lähtökohta hedelmälliselle keskustelulle tai ratkaisujen etsimiselle.

– Ongelmallista on, että juuri nyt ilmastonmuutoksen ratkaisusta ja torjunnasta puhutaan yksilökeskeisesti, ja samalla tiedetään, että yksilöiden kulutusratkaisut eivät ole riittäviä.

Kun vastuu ilmastonmuutoksen ratkaisuista sysätään yksilön päälle, erityisesti nuoret kokevat tilanteesta ahdistusta.

– Valtavirta ihmisistä toimii ympäristöä kuluttavaan tapaan, ja on vaikea olla juuri se, joka tekee asioita eri tavoin. Erityisesti nuorelle se, että pitäisi olla erilainen kuin muut ja tehdä muista poikkeavia päätöksiä ja ratkaisuja, on vaikeaa.

Ympäristökasvattajaa tarvitaan

Koululaisten vastikään ideoima ilmastolakko on yksi osoitus siitä, että ilmastokysymykseen suhtaudutaan koulumaailmassa vielä vaihdellen.

– Osa kouluista otti ilmastolakon huomioon, osa taas ei. Oppilaat olivat epätasa-arvoisessa asemassa, Sipari sanoo.

Hänen mukaansa opettajien osaamisen kehittäminen ja ilmastokasvatuksen nostaminen tärkeäksi teemaksi koulussa on rehtorien vastuulla.

Koulut saavat ympäristökasvattajalta kiitosta siitä, että tarve ilmastokouluttautumiselle tunnistetaan nyt paremmin kuin vielä muutama vuosi sitten.

– Tämä on näkynyt erityisesti viimeisen puolen vuoden aikana. Aihe on tullut näkyväksi opettajille nimenomaan nuorten huolen kautta.

Syksyllä 2019 alkavassa Biologian ja maantieteen opettajien liiton hankkeessa Sipari etsii uudenlaisia ratkaisuja koululaisten ympäristöahdistuksen lieventämiseen. Hän on aiemmin julkaissut kasvattajien tueksi muun muassa Open ilmasto-oppaan (2016).

 Lapsille ja nuorille pitäisi ennen kaikkea opettaa vaikuttamista ja vaikutusmahdollisuuksia.

Nuoret kaipaavat toimintaa

Suurin haaste ympäristökasvatuksen kehittämiselle kouluissa on opettajien työpäivien pirstaleisuus ja kiire. Ajan ottaminen ja keskittyminen yksittäiseen teemaan on kouluympäristössäkin vaikeaa.

Sipari arvioi, että opettajien osaaminen ja tieto ilmastonmuutoksesta ja ympäristöahdistuksesta on keskimääräistä kansalaista parempi, mutta puutteitakin on.

Ilmastoteema esimerkiksi nähdään helposti yksittäisenä luonnontieteisiin liittyvänä asiana, tai puhutaan vain kierrätyksestä. Todellisuudessa kyse on  laajasta teemasta, jota voi lähestyä eri oppiaineiden kautta.

Ympäristöahdistuksen tunteiden tunnistamisessa opettajilla on edelleen tehtävää. Seuraava askel opettajien koulutuksessa olisi opetella tunnistamaan ensin omat tunteet, ja tätä kautta myös nuorten ympäristöahdistus.

Nuoret kaipaavat toimintaa ja aktiivista otetta aikuisilta ja kouluissa opettajilta.

– Opetussuunnitelmassa pitkään mukana ollut aktiivisen kansalaisen näkökulma tulisi viedä paremmin käytäntöön. Lapsille ja nuorille pitäisi ennen kaikkea opettaa vaikuttamista ja vaikutusmahdollisuuksia. Tässä on osaamisen puutteita aikuisillakin.

Millainen tuleva maailma on?

Pelkkä koulutus ei toimi ratkaisuna ympäristöahdistukseen, mutta se on hyvä apu. Ahdistusta koetaan kaikkialla yhteiskunnassa, niin työpaikoilla kuin kouluissakin. Pinja Siparin mukaan haastava kysymys on, miten saavutetaan kaikki ihmiset eri ympäristöissä.

Aiheessa on myös ristiriita: jotta ympäristöahdistus ratkaistaisiin, olisi ensin ratkaistava ilmastonmuutos, joka sen aiheuttaa.

Sipari korostaa esimerkin voimaa. On olemassa konkreettisia asioita, joihin tarttumalla voimme tehdä jotakin.

– Emme tarvitse niinkään tietoa siitä, mitä seurauksia ilmastonmuutoksella on, vaan yhdessä tekemistä. Sen ei tarvitse olla tiukkaa ratkaisun etsimistä ilmastonmuutokseen. Riittää, että kokoonnumme yhteen, teemme jotakin konkreettista ja puhumme. Jos on rohkeutta ja voimaa, kuka tahansa voi ryhtyä oman lähiympäristön vaikuttajaksi. Tarvitsemme esimerkkejä, lähipiirissä ja kauempanakin.

Sipari puhuu syvällisen muutoksen tärkeydestä ja viittaa kasvatustieteen professori VeliMatti Värriin. Hänen mukaansa kasvatuksen kehittämisessä kohti ekologisempaa suuntaa on pohdittava ensisijaisesti kasvatuksen perusteita, sen ontologiaa.

Silloin ihmistä ei nähtäisi  kuluttajana ja luonnon resurssien hyväksikäyttäjänä, vaan osana luontoa.

Koska emme vielä tiedä, millainen tuleva maailma on, ympäristökasvattaja kannustaa yhdessä pohtimaan, millainen se voisi olla.

– Ei ahdistuksen ja huolen värittämänä, vaan toiveikkaampana. Jonakin sellaisena, jota kohti on mielekästä mennä, kokea merkitystä tehtävässä, joka kutsuu meitä jokaista.

Ympäristökasvattaja Pinja Siparin ratkaisuja ympäristöahdistukseen

  • Tunnista tunteesi ja puhu niistä.
  • Tee jotain konkreettista yhdessä aikuisten ja nuorten kanssa.
  • Luo tapoja ja paikkoja ympäristöahdistuksen käsittelyyn.
  • Hae inspiroivia esimerkkejä: yhden ihmisen uskallus toimia saa muutkin liikkeelle
  • Toimi paikallisesti. Eri keinot toimivat eri ympäristössä.

Pinja Sipari: “Tärkeintä on aktiivisena kansalaisena toimiminen. Opettajien tulee ymmärtää muutoksen kokonaisvaltaisuus suhteessa omaan oppiaineeseen, ja nuorten kokemusta on kuultava opetuksessa nykyistä enemmän. Ratkaisu on esimerkin voima omassa ympäristössä.”