Ekokriisi herätti meidät pohtimaan elämän merkitystä

Teologian näkökulmasta ilmastoahdistus, eksistentiaaliset kysymykset ja toivo liittyvät kiinteästi toisiinsa.

Ympäristötutkija ja Helsingin yliopiston teologian tohtori Panu Pihkala tarjoilee ensin huonot uutiset.

Teologia ei tarjoa yksioikoista parannuskeinoa ympäristö- tai ilmastoahdistukseen, koska ahdistuksen aiheuttaja on ja pysyy.

– Ekokriisi tulee jatkumaan pitkään, riippumatta siitä mitä ihmiskunta tekee sen torjumiseksi, Pihkala sanoo.

Päin helvettiä? Ympäristöahdistus ja toivo -teoksen 2017 kirjoittaneen Pihkalan mukaan pahinta ahdistusta voi lievittää, mutta pidemmän tähtäimen päämäärä on oppia elämään eri tunteiden ja eriasteisen ahdistuksen kanssa.

Sitten se hyvä uutinen. Teologialla on Pihkalan mukaan tarjota tähän sekä teoreettista että käytännöllistä apua.

Niiden ytimessä ovat tunteiden käsittely, toivo ja toiminta.

Teologian tohtori Panu Pihkala on tyytyväinen siitä, että kansalaisvaikuttaminen ja toiveikas ajattelu näkyvät julkisuudessa aiempaa enemmän. Kuva: Karoliina Knuuti/KVS.

Ilmastoahdistuksesta ei enää vaieta

Ensimmäinen askel ilmastoahdistuksen käsittelyssä on tunteiden tunnistaminen.

– Esimerkiksi surun, suuttumuksen tai syyllisyyden tunteiden tunnistaminen ja kohtaaminen riittävän turvallisessa ympäristössä on tärkeää, Pihkala sanoo.

Turvallisella kohtaamisella hän tarkoittaa vaikkapa ohjatun vertaistukiryhmän tai ilmiöön perehtyneen terapeutin tai pastorin kanssa käytävää keskustelua.

Tässä on päästy hänen mukaansa eteenpäin viimeisen puolentoista vuoden aikana, vaikka tehtävää on edelleen. Sosiaalisesti rakentunut vaikeneminen ilmiön ympärillä on murtunut. Eri puolilla Suomea on alettu toteuttaa ja suunnitella tapoja, joilla ympäristöahdistuksen kanssa voisi paremmin elää.

– Samaan aikaan on totta, että tuki- ja lievittämismahdollisuuksia ei ole tarpeeksi. Esimerkiksi nuori ei voi olla varma koulukuraattorin luo mennessään, että tämä ymmärtää ilmiötä riittävästi.

Toiminta luo toivoa

Teologialle luonteva näkökulma ilmastoahdistukseen on tarkastella sen ja ihmisten maailmankatsomuksen välistä yhteyttä.

– Voidaan puhua elämän tietyistä peruskysymyksistä, joita laaja ekokriisi ja ilmastonmuutos aktivoivat. Nämä eksistentiaaliset ja uskonnolliset tai maailmankatsomukselliset kysymykset tulevat hyvin lähelle toisiaan, Pihkala sanoo.

Käytännön soveltavasta teologiasta löytyy hänen mukaansa keinoja, joiden avulla ahdistusta voi käsitellä. Tällaisia ovat esimerkiksi meditaatio, hartauden harjoitus tai rukoileminen.

– Hengellinen toiminta voi vahvistaa toivoa, ylläpitää ja lujittaa myötätuntoa, ja sitä kautta myöskin helpottaa yleistä ahdistusta.

Teologiasta löytyy monia erilaisia näkemyksiä toivon luonteesta.

Pihkala edustaa itse näkemystä, jonka mukaan toivo ei riipu siitä, kuinka todennäköisesti tulemme onnistumaan käytännön pyrkimyksissämme – eli pystymmekö pysäyttämään ilmastonmuutoksen – vaan siitä, että teemme sen eteen jotain, minkä koemme merkitykselliseksi.

Ahdistus helpottu arjen valinnoilla

Myös teologi ja ekumeniikan professori Risto Saarinen on kiinnittänyt huomiota toivon ja toiminnan yhteyteen.

Helsingin yliopiston ekumeniikan professorina työskentelevä Saarinen on huomannut, että opiskelijat lieventävät ilmastoahdistusta tekemällä kasvisruokavalion tai lentomatkustamisen vähentämisen kaltaisia valintoja.

Ilmastonmuutoksen torjumiseen vaaditaan globaaleja tekoja, mutta oma toiminta auttaa hänen mukaansa suhtautumaan myönteisesti tulevaisuuteen.

Immanuel Kant esitteli teoksessaan Puhtaan järjen kritiikki oivaltavan näkemyksen toivosta, joka auttaa ymmärtämään nykyistäkin tilannetta, Saarinen sanoo.

Kantin mukaan ihmisen älyllistä elämää määrittää kolme tietoon, moraaliin ja toivoon liittyvää kysymystä:

1. Mitä voin tietää?
2. Mitä minun pitää tehdä?
3. Mitä minulla on oikeus toivoa?

– Oikeutettu toivo on sopusoinnussa kahden edellisen kysymyksen kanssa, eli toivo edellyttää sekä tietoa että pyrkimystä tehdä hyvää. Ei voi toivoa laput silmillä ja kädet taskussa, Saarinen toteaa.

Valitessaan yliopiston ruokalassa kasvisvaihtoehdon monet Kantin ajatuksista tietämättömät opiskelijat toteuttavat siis tämän filosofiaa.

– Kun hankkii tietoa ja tekee arjen valintoja, on helpompi suhtautua tulevaisuuteen, vaikka se huolettaakin. Oman toivon saa liikkeelle omalla toiminnalla.

Kielteisistäkin tunteista saa voimaa

Ilmastoahdistuksen lievittämiseksi voi siis tehdä paljon, vaikka yksittäiset teot eivät suuresti muuttaisikaan kokonaiskuvaa.

Panu Pihkalan mukaan ahdistus voi olla myös liikkeelle paneva voima.

– Se on ihmiselle merkki, että johonkin pitää reagoida. Mutta jos kyse on vahvasta, lamauttavasta ahdistuneisuudesta, se voi olla toiminnan este.

– Tieto ja arjen valinnat auttavat suhtautumaan tulevaisuuteen, vaikka se huolettaa, sanoo teologi ja ekumeniikan professori Risto Saarinen. Kuva: Linda Tammisto.

Mitä sitten tehdä, jos ahdistaa liikaa?

Media on tulvillaan maapallon tulevaisuutta koskevia huonoja uutisia. Pihkala sanoo, että uupumisen estämiseksi omaa mediakuormitusta kannattaa rajata.

Lisäksi omaan jaksamiseen voi vaikuttaa erilaisilla itsesäätelytaidoilla.

Pihkala nimeää taidon, jota hän kutsuu kahden tason näkökyvyksi. Se tarkoittaa, että samaa ilmiötä katsoessaan voi nähdä siinä sekä hyvää että huonoa.

– Tämän harjoittaminen on tärkeää, koska uutisvirta on enimmäkseen kuitenkin huonojen uutisten virtaa. Eli tällainen tasapainottamisen taito, sitä pidän uutiskuormituksen suhteen tärkeänä.

Toinen Pihkalan käyttämä termi on mielen vuodenajat.

– Se tarkoittaa, että nähdään erilaiset tunteet osana elämää, eikä korosteta pelkästään positiivisten tunteiden arvoa. Myös negatiivisina koetuista tunteista, kuten surusta, voi saada paljon voimavaroja.

Lue myös: Panu Pihkalan 10 suositusta ympäristöahdistuneelle

Ainan kustantaja Kansanvalistussera (KVS) palkitsi Panu Pihkalan vuoden sivistyspalkinnolla 2018.