Ensin tunne, sitten ajatukset

Lopullinen merkitys taiteelle syntyy yleisön mielessä.

Teksti: Terhi Kouvo Kuva: Karoliina Knuuti

Luin vastikään romaanin nuoresta naisesta, joka hakee omaa paikkaansa maailmassa. Se oli äärettömän tarkasti havainnoivaa proosaa. Huokailin mielessäni: ”Kuka osaa kirjoittaa näin eläytyvästi ja eleettömästi ja humoristisesti samaan aikaan?”

”Ihan kamala kirja! Pystyin lukemaan vain 20 sivua, kun siinä ei ollut yhtään hyvää hahmoa, vain rumuutta”, tuttuni hämmästeli.

Ihanaa.

Kirjailija-ohjaaja Saara Turunen ohjasi Rakkaudenhirviöllään meidät keskustelemaan siitä, mitä odotamme kirjalta ja jälleen kerran muistutti, että maailmaa on hyvä katsoa muillakin silmillä kuin omillaan.

Tätä juttupakettia varten kysyimme kuvataiteilijalta, kirjailijalta, tutkijalta, ohikulkijalta ja taidekeräilijältä, mihin taidetta ja taiteeseen kasvamista tarvitaan.

Saimme vastauksia:

”Taide on ihmisen tekemää ja ihmisiä varten” ja ”Taide kuuluu jokaiselle ihmisenä kasvamisen, yhteiskunnan muuttamisen ja oman arvonsa takia”.

Jäimme toimituksessa pohtimaan, mitä itse opimme teemasta.

Juttusarjan lähtökohtana oli kyseenalaistaa mantra kulttuurihyvinvoinnista tehoyhteiskunnan renkinä. Esimerkiksi, että taidetta tulisi harrastaa, jotta jaksamme enemmän ja pidempään töissä.

Suurin oppimme taisi tulla tässä: Jos taide ei ole vapaa, demokratia voi kehnosti.

Mielikuvissamme taiteilija ei mielistele eikä kumartele ketään. Dramaturgi raatelee näyttämöllä räsynuken palasiksi, säveltäjä hieroo korviamme hiekkapaperilla, kuvataiteilija sulattaa kottikärryllisen voita taidemuseon lattialle. Mitä vain, jos on sellaisen sanomisen tarve.

Demokratiassa sanomisen tarpeesta päättää taiteilija.

Valtio siivuttaa kassastaan taiteilijalle ohuita viipaleita, ja markkinavoimat toki päättävät, minkä verran hän saa voita leivälleen. Taiteilija tarvitsee apurahansa, työnsä, rojaltinsa, kirjastokorvauksensa ja tekijänpalkkionsa, mutta silti ne eivät rajoita hänen vapauttaan.

Taiteilijalla ei myöskään ole valtaa siihen, miten vastaanottaja työn kokee.

Maalaus valmistuu lopullisesti katsojan silmissä, sävellys kuulijan korvissa ja romaani lukijan mielessä. Teos repii kokijansa kappaleiksi, rohkaisee barrikadeille tai tuuppaa elämään omannäköistä elämää.

Ensin tulee tunne, vasta sitten ajatukset.

Lue myös:

Pirkko Saisio: “Kohuista huolimatta pitää uskaltaa toimia”

Tutkijat: “Taidekasvatusta pitäisi saada läpi elämän”

Mesenaatti, kriitikko ja taiteenkerääjä kertovat, miksi taide on tärkeää

Gallup: Mihin taidetta tarvitaan?