“Poikia kasvatetaan pois herkkyyydestä”

Miesten ja poikien välisissä suhteissa intiimi läheisyys on edelleen kiellettyä, sanoo akatemiatutkija. Ajat tosin saattavat olla muuttumassa.

Teksti: Raisa Mattila Kuvat: Jani Liimatta

Miehen käyttäytymistä ja rooleja, maskuliinisuutta, rajoittavat monet kulttuuriset käsitykset. Samat käsitykset vaikuttavat poikien ja miesten ystävyyssuhteisiin. Näin sanoo akatemiatutkija Tuija Huuki Oulun yliopistosta.

Huuki on tutkinut koulupoikien kokemuksia esimerkiksi vallasta, huumorista – ja suhteesta toisiinsa.

– Kun pojat ovat pieniä vauvoja, he ovat yhtä tunneherkkiä kuin tytötkin, Huuki sanoo.

Kasvaessaan poika joutuu Huukin mukaan ottamaan etäisyyttä erityisesti intiimiin herkkyyteen. Se tarkoittaa pidättäytymistä sekä fyysisestä että henkisestä läheisyydestä muiden kanssa.

Yhdysvaltalainen psykologi Carol Gilligan seurasi pitkittäistutkimuksessaan isien ja poikien välistä läheisyyttä. Neljän tai viiden ikävuoden tienoilla fyysinen läheisyys isien ja poikien välillä muuttui, Huuki kertoo.

Hellittely vaihtui karhunpainiin. Taustalla vaikuttaa kasvattajan huoli: kuinka lapsi tulee pärjäämään poikien maailmassa? Ei kai tämä vain ole liian herkkä?

Vaikenemisen ihanne yhä valloillaan

Omiin tutkimuksiinsa Huuki on haastatellut Pohjois-Suomessa asuvia alakouluikäisiä poikia. Monet heistä ovat kertoneet saaneensa kuulla ”liian intiimeistä” kaverisuhteista naljailua sekä toisilta lapsilta että opettajilta.

– Koulussa avoimen herkästi tunteistaan puhuva poika saatetaan nähdä lapsellisena. Poikiin kohdistuva kulttuurinen paine rationaalisuudesta, etäisyydestä ja haavoittumattomuudesta on niin vahva, että se imaisee myös opettajat matkaansa.

Harrastuksissa taas voi yhä tulla vastaan ”itkupenkkejä”, joihin poika pannaan istumaan rangaistukseksi pahan mielen näyttämisestä.

Jos herkkyyttä ei sallita, se alkaa pikkuhiljaa karsiutua pois myös poikien keskinäisistä kaverisuhteista.

– Monet pojat kokevat, etteivät voi puhua toisille omista intiimeistä, herkistä ja kipeistä asioistaan.

Aikuisena taito ilmaista tunteitaan auttaa ihmistä monin tavoin. Jos kykenee ilmaisemaan surua ja haavoittuvuutta, osaa luultavasti myös pyytää tarvittaessa tukea toisilta.

Tutkimuksesta tiedetään, että vaikenemisen ihanne ei aina hellitä kasvamisen myötä.

Väestöliiton perhebarometrin (2013) mukaan suomalaiset miehet eivät juuri avaudu parisuhteen ristiriidoista suhteen ulkopuolisille: aviovaimoista neljä viidesosaa oli puhunut ongelmista ystävälle, mutta aviomiehistä niin oli tehnyt vain puolet.

Vitsailu voi olla välittämistä

Jos herkkyys on kielletty, kaveruutta osoitetaan muilla tavoilla. Kun jalkapallossa tulee maali, joukkuetoverit voivat halata toisiaan tai mennä kentälle päällekkäin makaamaan, tehdä ”pinon”.

Kaikki pojat eivät pelaa jalkapalloa, ja tietenkin on miehiä ja poikia, jotka puhuvat keskenään tunteistaan. Moni Huukin haastattelema poika on kuitenkin tuonut esiin, että toisesta välittäminen on tärkeää pukea perinteisen maskuliinisuuden kaapuun.

Se tarkoittaa kaveruuden osoittamista esimerkiksi yhteisillä tuuletuksilla tai sitten vitsailulla. Huukin mukaan poikien huumori ei aina ole ystävällistä, vaan siihen voi kietoutua sanallista väkivaltaa.

Kovan huumorin on pannut merkille myös sukupuolentutkimuksen tohtorikoulutettava Henri Hyvönen Helsingin yliopistosta.

– Toiselle pitää voida sanoa pahastikin. Sanominen ja sanomisten kestäminen on ollut merkki siitä, että henkilöiden välillä vallitsee luottamus, Hyvönen luonnehtii.

– Tutkimuksiini haastatellut henkilöt ovat kokeneet, että tällainen kuuluu erityisesti työväen miesten kulttuuriin, joka on säilynyt joillain paikkakunnilla useita vuosikymmeniä.

Kun teatteriohjaaja Eino Saari haastatteli suomalaisia miehiä Miehen kosketus -nimistä teatteriesitystään varten, hän havaitsi, että välittämistä ilmaistaan etenkin teoilla.

Eniten miehet arvostivat Saaren mukaan pitkään jatkuneita ystävyyssuhteita, joissa myös kipukohdista oli päästy puhumaan. Saari haastatteli esitykseensä 45 eri ikäistä miestä, joista suurin osa asui Kainuun seudulla.

– Monilla oli ystävyyksiin liittyviä rituaaleja, Saari kertoo.

Yhdet kävivät saunassa, toiset avannossa, kolmannet metsästämässä. Näin toimivat Saaren mukaan erityisesti keski-ikäiset ja sitä vanhemmat miehet. Sauna tai muu rauhallinen paikka luo ystävysten läheisyydelle rajatun tilan, jossa kipeitäkin asioita on turvallista käsitellä.

– Jos ystävä on vaikkapa keskellä kriisiä, läheisyyden osoitus on se, että järjestetään aikaa ja vetäydytään mökille. Sinne ei kuitenkaan lähdetä toden teolla vääntämään aiheesta, vaan puhumiselle annetaan mahdollisuus. Olennaista on edetä ystävän ehdoilla, Saari sanoo.

Kaikilla ei ole luottoystävää

Sitä, millaisia ihmissuhteita pojilla on keskenään, ei ole historiallisesti pidetty erityisen olennaisena kysymyksenä, tohtorikoulutettava Henri Hyvönen huomauttaa.

– Viime aikoina muun muassa tutkijatohtori Marja Peltolan poikatutkimuksissa on tullut ilmi, että pojat kertovat omiksi kavereikseen kaikki luokan pojat, mutta raportoivat yksittäisten ystävien puuttuvan, Hyvönen sanoo.

– Meillä on oltu perinteisesti aika haluttomia tarkastelemaan, liittyykö tällaiseen käytäntöön joitakin ongelmia. Esimerkiksi voi olla, että isossa ryhmässä puhevaltaa käyttää yksi tai kaksi poikaa, ja siten ryhmä rajoittaa muiden itseilmaisua.

Myös yksinäisyystutkijat jaksavat muistuttaa, ettei kavereiden näennäinen määrä aina kerro totuutta yksinäisyyden kokemuksesta. Emotionaalisella yksinäisyydellä tarkoitetaan tilannetta, jossa kavereita on, mutta kaikkein läheisin luottoystävä puuttuu. Sellainen voi olla haavoittava kokemus siinä missä kavereiden totaaliseen puuttumiseen viittaava sosiaalinenkin yksinäisyys.

Ajat todennäköisesti muuttuvat

Miesten välistä läheistä ystävyyttä tarkoittava ”bromance”-sana lisättiin Oxfordin sanakirjaan vuonna 2010.

Viime vuonna julkaistussa brittitutkimuksessa haastateltiin 30 heteroksi itseään luonnehtinutta nuorta miestä.

Heistä jokainen kertoi, että itsellä oli ainakin yksi ”bromance” eli läheinen ystävyyssuhde toiseen mieheen. Tutkimusryhmä esitti uudenlaisen läheisyyden yleistyvän miesten keskuudessa ennen kaikkea siksi, ettei tunneilmaisua ole enää tarpeen rajoittaa homoksi leimautumisen pelossa.

– Näyttäisi siltä, että miehille sallitut tavat osoittaa intiimiä läheisyyttä ovat muuttumassa, akatemiatutkija Tuija Huuki vahvistaa.

Toisaalta ystävyyssuhteisiin vaikuttavat paineet voivat vaihdella esimerkiksi iän ja asuinpaikan mukaan.

Se, salliiko yhteisö miesten välisen läheisen ystävyyden, vaihtelee edelleen. Keskiluokkaisesta taustasta tulevan parikymppisen korkeakouluopiskelijan on todennäköisesti sallitumpaa osoittaa intiimiä läheisyyttä kaveriin kuin jonkun toisen.

Mopopoika saa helposti kavereita

Tutkijatohtori Anna Rönkä huomasi väitöstutkimuksessaan, että kaikkein yksinäisimmiksi itsensä kokeneet koululaiset eivät noudattaneet perinteisiä tapoja olla maskuliininen tai feminiininen.

Yksinäiset pojat olivat esimerkiksi hiljaisempia ja arempia eivätkä yhtä urheilullisia kuin muut.

Maalla mopopoika saa helposti kavereita siksi, että kiinnostus mopoja kohtaan on sallittua ja toivottua – mutta myös siksi, että syrjäseudulla tarvitaan ylipäätään kulkupeli, jotta kavereiden luo pääsee.

Akatemiatutkija Tuija Huukilla on parhaillaan käynnissä hanke, josta hän kertoo olevansa erityisen innoissaan. Huuki tutkii, miten taidelähtöisten menetelmien käyttö vaikuttaa poikien tapoihin ilmaista välittämistä.

Ystävyyssuhteet ovat asioita, joista puhuessa sanat eivät aina riitä. Huuki onkin pyytänyt poikia esimerkiksi maalaamaan omakuvan tilanteessa, jota eivät kahlitse minkäänlaiset rajoitteet tai ulkopuolisten odotukset.

Etukäteen tutkija oletti, että kuviin ilmestyisi erilaisia avaruusteemoja ja supersankarinäkökulmia.

– Melkein kaikki porukan 20 poikaa kertoivatkin, että parasta on ”vain olla” ja esimerkiksi pelata sängyllä kaverin kanssa.

Jutun kuvat ovat Miehen kosketus -dokumenttiteatteriesityksestä.