Miehet vahvistavat ystävyyttään olemalla läsnä

Miesten ja naisten välisessä ystävyydessä on enemmän samankaltaisuuksia kuin eroja.

Kevään abiturientit Joonatan Niemi ja Vili Kujansuu sanovat, että miesten välinen ystävyys on aika mutkatonta. Sen erityispiirteitä ei ole tullut juuri pohdittua.

Selvää kuitenkin on, että ystävyys eroaa kaveruudesta.

– Ystävä on ihminen, jonka kanssa on yhteistä tekemistä ja johon voi luottaa, Kujansuu toteaa.

– Ystävien kanssa haluaa olla myös vapaa-ajalla. Kavereiden kanssa taas vietetään aikaa enimmäkseen koulussa tai muussa yhteisessä ympäristössä, sanoo Niemi.

Kujansuun mielestä ystävyydessä on olennaista, että nauttii toisen seurasta. Hyvän ystävän kanssa voi puhua mistä vain. Mahdollisuus puhua ei kuitenkaan tarkoita, että niin tehtäisiin.

– Pojat eivät avaudu yhtä helposti tunteista tai vaikeista asioista kuin tytöt.

Syvällisten keskustelujen käyminen ystävien kesken on tärkeää, mutta Niemi kertoo, että yhtä lailla tärkeää on, ettei sitä tarvitse tehdä aina – tai edes kaikkien ystävien kanssa.

– Joidenkin kanssa voi vaan vaikkapa pelata tai mennä ajelulle, eikä heidän kanssaan tarvitse mennä mihinkään syvällisiin asioihin. He voivat siitä huolimatta olla läheisiä ystäviä.

Niemen ja Kujansuun mielestä teot ovat tärkeämpiä kuin sanat. Ystävyyttä ilmaistaan olemalla luotettava ja läsnä, eikä sitä tarvitse pukea sanoiksi, Pirkkalassa asuvat 18-vuotiaat pohtivat.

– Ei ystävyydestä yleensä puhuta. Se on vaan jotenkin itsestään selvää, Kujansuu sanoo.

Rehellinen puhe miesten erityispiirre

Miesten ystävyyssuhteita tutkinut ja aiheesta väitellyt puheviestinnän tohtori Ira Virtanen tietää, että ystävyydestä puhuessaan miehet usein korostavat luottamusta.

– Siihen liittyy myös rehellisyys, joka yhdessä luottamuksen kanssa ruokkii toinen toistaan.

Miesten ystävyyssuhteisiin kuuluu ajatus toisen itsemääräämisoikeudesta. Toisen on annettava olla sellainen kuin hän on, ellei kyse ole jostakin hyvin vakavasta.

Jos hyvä ystävä näkee toisen elämän menevän huonoon suuntaan, vaikkapa liiallisen alkoholinkäytön takia, hän kokee velvollisuudekseen sanoa asiasta rehellisesti.

– Näin tehdään, vaikka se asettaisi ystävyyssuhteen uhanalaiseksi. Toisaalta toinenkin ymmärtää, että ystävä ei ota asiaa puheeksi kevein perustein. Mielestäni tämä on miesten ystävyydessä hieno ja kunnioitettava piirre.

Se, että miehet puhuvat tunteista toisilleen vähemmän kuin naiset, on tullut esiin myös Virtasen tutkimuksissa. Hänen mukaansa tätä ei kuitenkaan pidä yleistää – kaikki naiset eivät puhu tunteista, eivätkä kaikki miehet vaikene niistä.

Miesten ja naisten yksilöllisissä ystävyyssuhteissa on enemmän samanlaisia kuin erottavia piirteitä.

– Eroja näkee enemmän silloin, kun miehet ja naiset kokoontuvat ryhmiin. Esimerkiksi rapujuhlissa naiset saattavat puhua sisustuksesta ja miehet urheilusta, koska ajatellaan, että niin kuuluu tehdä.

Mieskuva muuttuu hitaasti

Vili Kujansuun mielestä mediassa ja populaarikulttuurissa elää edelleen ihanne maskuliinisesta “äijämiehestä”, jonka yksi piirre on puhumattomuus.

– Känni tuntuu olevan tekosyy, jonka kautta tunteista puhumisesta tulee sosiaalisesti hyväksyttävää.

Joonatan Niemi huomauttaa, että muitakin malleja on, esimerkiksi elokuvissa.

– Se riippuu niin leffasta. Ja mättöelokuvakin voi sisältää kohtauksia, joissa kova jätkä itkee ja kertoo vaikeista asioista.

Suomessa miesten sulkeutuneisuus johtuu hänen mielestään sodista, joista on loppujen lopuksi kulunut vasta vähän aikaa. Traumojen aiheuttama puhumattomuus periytyi ja mieskuva muuttuu hitaasti, sukupolvi kerrallaan.

Niemi toteaa, että isällä ja ylipäätään perheellä on valtava vaikutus siihen millaisia käyttäytymismalleja lapset omaksuvat.

– Keskustelukulttuuri tulee perheestä. Kotona opitaan tietynlainen tapa puhua asioista, ja tätä kotona käytettyä tapaa sovelletaan sitten muussa elämässä.

Todellisuus on myyttejä monimuotoisempi

Ira Virtanen sanoo, että suomalainen puhumattomuus on osittain itse luotu myytti.

– Suomalaiset ovat aika hyviä tuottamaan mielikuvaa pidättyväisestä kansasta, joka ei pussaa eikä pukahda. Arjen tasolla tämä ei kuitenkaan usein pidä paikkaansa.

Hän toteaa, että mitkään tunteet eivät ole tietyn sukupuolen ominaisuus tai omaisuutta. Tunteiden ilmaisemiseen liittyy silti paljon kirjoittamattomia sääntöjä, jotka määrittävät mikä on sosiaalisesti hyväksyttävää.

Suomalainen vuorovaikutuskulttuuri ei hänen mukaansa juonnu yksiselitteisesti myöskään sodasta.

– Maailmassa on monia kansakuntia, joiden lähihistoriassa on sotaa ja tuhoa, mutta ihmisten viestintäkäyttäytyminen on siitä huolimatta avointa.

Virtanen allekirjoittaa Niemen ajatuksen perheen antaman esimerkin vaikutuksesta.

– Se tapa, jolla lapsia autetaan ymmärtämään ja sanoittamaan omia ja toisten kokemuksia ja millaista vuorovaikutusta he todistavat ympärillään, on merkityksellistä vuorovaikutusosaamisen kehittymiselle.

Miesten välinen ystävyys tutkijan silmin

  • Miehisyyteen liittyvät odotukset, kuten kilpailullisuus, vahvuus ja aggressiivisuus eivät kannusta avautumiseen. Harva mies kuitenkaan tunnistaa itseään tällaisesta kuvauksesta.
  • Sukupolvien välillä on eroja: etenkin nuorista miehistä useat ovat entistä avoimempia ja vapautuneempia. Kasvatuksella ja ympäristön luomilla odotuksilla on suuri vaikutus käyttäytymiseen. Esimerkiksi lapselle sanottu “Älä itke, vaan ole reipas, olethan jo iso poika” opettaa tätä tukahduttamaan tunteitaan.
  • Tunteista puhuminen on yksilö- ja suhdekohtaista. Jonkun kanssa voi puhua aivan kaikesta, toisen kanssa ystävyyssuhde perustuu yhdessä tekemiseen.
  • Vaikeista asioista ei välttämättä puhuta myöskään siksi, ettei ystävyyttä haluta kuormittaa hankalilla asioilla.
  • Jokainen voi vaikuttaa omaan viestintäkäyttäytymiseensä. Tapa kuunnella ja olla vuorovaikutuksessa luo paikan, jossa mies voi puhua.

Ira Virtasen tutkimusartikkeli Tunteista viestiminen miesten ystävyyssuhteissa julkaistiin teoksessa Perhe ja tunteet (2018, Gaudeamus).