Äijäkulttuurin kyseenalaistajat

Helsinkiläismiesten ystävyyteen kuuluu bileitä, joissa tanssipartnerit vaihtuvat ja poskisuudelmat lentävät, mutta myös kalareissuja ja saunailtoja.

Teksti: Annu Griñan Kuvat: Annu Griñan

Viisikymppisten Ismo Jaalaksen ja Kari Haapalan ystävyys on poikkeuksellisen syvää.

Jopa niin syvää, että se herättää lähipiirissä hyväntahtoista kateutta.

Etenkin naiset kommentoivat heidän ystävyyttään ihaillen, mutta myös hieman kadehtien.

Haapala ja Jaalas ovat yllättyneitä suunnasta, jonka heidän ystävyytensä otti vuonna 2012. Tuolloin Jaalas saapui kuubalaisen tanssikoulun salsatunnille ja kohtasi siellä jo aiemmin harrastuksen aloittaneen Haapalan.

– Olimme tavanneet Karin kanssa parikymppisinä, sillä hänen vaimonsa oli opiskelukaverini, mutta ei meidän rakkaus vielä silloin leimahtanut, erityisluokanopettaja työskentelevä Jaalas virnistää.

– Olin nuorempana hankala ja kriittinen ihminen. Kun Ismo tuli tanssikoululle, olin kuitenkin valtavan ilahtunut. Halusin, että tämä kundi pysyy siellä ja otin hänet suojiini, sanoo lastensuojelulaitoksessa ohjaajana työskentelevä Haapala.

Sen jälkeen parivaljakko on ollut erottamaton. He tapaavat usein tanssiin liittyvissä menoissa ja yhteiset kalareissutkin pohjoiseen on suunniteltu niin, että matkalle sattuisi sopivasti bileitä.

Suomimies ei puhu

Suomalaisten miesten ystävyyssuhteita kuvataan toistuvasti vanhahtavilla stereotypioilla; Suomimies on tuppisuu, joka pärjää yksin ja välttelee tunteista puhumista.

Haapala ja Jaalas tunnistavat mielikuvan, mutta pyrkivät aktiivisesti siitä eroon. He haluavat välttää muotteihin asettumista.

– Miesten välistä hellyyttä ei ole helppo näyttää Suomessa. Tietynlainen machoilu rajoittaa sitä, Ismo Jaalas sanoo.

– Miesten välistä hellyyttä ei ole helppo näyttää Suomessa. Tietynlainen machoilu rajoittaa sitä, Ismo Jaalas (vas.) sanoo.

– Tiedän, että me poiketaan stereotypioista aika rankasti monessakin suhteessa ja se on ihan tietoinen valinta, Haapala sanoo.

Jaalas kertoo olleensa aina kapinamielinen. Opettajana hän haluaa kyseenalaistaa esimerkiksi sitä, millainen henki opettajainhuoneessa on.

– Olen läpi elämäni halunnut tökkiä homofobisuutta. Kaukaisemmat tutut ovat saattaneet kysellä, olemmeko me pari. Meitä on veikkailtu myös veljeksiksi.

Kahden miehen läheistä suhdetta toisiinsa on edelleen vaikea käsittää vain ystävyytenä.

“Ihailemme ja rakastamme naisia”

Tanssiharrastus on vahvistanut miesten näkemystä siitä, että perinteisiä viisikymppisen miehen malleja on monia.

Haapala arvioi, että tanssiminen on auttanut häntä heittäytymään pelottomasti tilanteisiin, joissa saattaa joutua naurunalaiseksi.

Miesten välistä hellyyttä ei Suomessa ole tapana osoittaa julkisesti, mutta afrokaribialainen tanssikulttuuri on tarjonnut Jaalakselle ja Haapalalle paikan ravistella rajoja. Paritanssissa ollaan lähellä partneria ja halailu sekä spontaanit hellyydenosoitukset kuuluvat asiaan.

– Meitä yhdistää kaiken lisäksi samanlainen suhtautuminen naisiin. Ihailemme ja rakastamme naisia, mutta arvostus ei missään vaiheessa petä, miehet sanovat.

Tanssikaupunkimatkailusta on vuosien saatossa tullut ystävysten tavaramerkki. He jakavat aktiivisesti somessa päivityksiä matkoiltaan ja viljelevät huumoria yhteistä reissuista hotelliöineen.

– Meidän ystävyys elää siellä ihan omaa tarinaansa.

Haapala kiittelee vaimoaan siitä, että pariskunnalla on ollut puolin ja toisin vapaus rakentaa omanlaista elämää puolisoina ja ystävinä.

– Hän on iloinen minun ja Ismon ystävyydestä. Kun me liikutaan porukalla, Ismo usein esittelee, että ”tässä on tämä meidän vaimo”. Toki he saattavat lähteä myös kahdestaan ulos, jos en itse pääse.

Ystävältä ei salailla mitään

Vain kerran miehet ovat olleet tilanteessa, jossa ystävyys sai hetkellisen kolhun. Sekin liittyy – kuinka ollakaan – tanssiin.

Ystävykset olivat sopineet tapaavansa tanssibileissä, mutta Jaalaksen saavuttua paikalle iltamyöhään hän huomasi Haapalan viihtyvän enemmän tanssilattialla ja vähättelevän hänen läsnäoloaan.

– Me sekä jalostamme että provosoimme toisiamme, kuvaa Kari Haapala ystävyyttään Ismo Jaalaksen kanssa.

– Me sekä jalostamme että provosoimme toisiamme, kuvaa Kari Haapala (oik.) ystävyyttään Ismo Jaalaksen kanssa.

– Huomasin heti Ismon ilmeestä, että tässä on nyt jotain. Hän oli syrjässä tanssilattialla omissa oloissaan, Haapala muistelee.

– En kutsuisi sitä mustasukkaisuudeksi, mutta tuli olo, että minua hyljeksitään, Jaalas sanoo.

Asia oli kuitenkin helppo puhua heti selväksi.

Naisten tanssittamiseen liittyy aina pientä nokittelua, ystävykset toteavat jälkeenpäin.

Vuosien saatossa Jaalaksella ja Haapalalle on käynyt selväksi, että he eivät salaa toisiltaan mitään. Yhdessäoloon kuuluu myös hetkiä, jolloin ollaan hiljaa. Tosin harvemmin. Miehiä yhdistää avoimen ja sosiaalisen luonteen lisäksi yhteinen arvomaailma sekä halu nähdä asiat hyvässä valossa.

– Olen todella iloinen ja yllättynyt, että tässä vaiheessa elämää voi luoda suurimman ja syvimmän ystävyyssuhteensa, Haapala sanoo.

 

Ystävästä sanottua

Kari Haapala:

– Eräs yhteinen tuttu sanoi, että Ismohan on auki kuin perattu särki. Se oli osuvasti sanottu. Kun itse olen tässä avoimuudessa takamatkalta lähtenyt, niin ihailen sitä piirrettä Ismossa. Hän on sinut itsensä kanssa ja avoin kaikkiin suuntiin.

Ismo Jaalas:

– Vaikka olen itsekin kohtalaisen hyvä keskustelija ja ihminen, jonka seurassa viihdytään, on Kari älykkäissä kommenteissaan ja sanailussaan aina askeleen edellä. Ei ole mitään asioita, joita en voisi tuoda meidän ystävyyteen.