Työelämä on täynnä paineita, mutta itselleen pitää olla armollinen

Uupuminen johtuu usein itsestä riippumattomista asioista. Yksilö pystyy kuitenkin vaikuttamaan työpaikalla omaan ja muiden hyvinvointiin, sanovat työelämää tutkineet Anu Järvensivu ja Marja-Liisa Manka.

Kiire on nykypäivän työelämälle leimallinen piirre. Työtä pitäisi tehdä nopeammin ja tehokkaammin.

Jos vaatimukset ja omat voimavarat ovat pitkään epätasapainossa, hetkellinen väsyminen voi muuttua uupumukseksi.

Työelämän tutkija Anu Järvensivu toteaa, että uupumiseen on monta mahdollista syytä. Kiire on yksi niistä, mutta se ei selitä kaikkea. Tärkeimpiä tekijöitä ovat vaikutusmahdollisuuksien vähäisyys, työyhteisön ristiriidat ja huono esimiestyö.

– Joskus uupuminen voi aiheutua myös työssä turhautumisesta, siis siitä, ettei ole tarpeeksi mahdollisuuksia tehdä mielekkäitä asioita.

Työpaikan sosiaalisella dynamiikalla, eli sillä miten erilaiset ihmiset eri rooleissa tulevat toimeen keskenään, on Järvensivun mukaan paljon merkitystä. Samoin sillä, miten työ on organisoitu tehtäväksi.

– Huonosti suunnitellut työprosessit tai niiden jatkuva muuttaminen uuvuttavat.

Yleisemmin katsottuna uupumus on Järvensivun mukaan työelämämallimme sivutuote, tai vielä laajemmin ajatellen seurausta kapitalistisesta markkinatalousmallista, joka kiihdyttää vauhtiaan.

– Tähän malliin varmaankin tulee aina liittymään jokin määrä uupumusta, ja pahimmassa tapauksessa se lisääntyy. Hyvässä tapauksessa opimme käyttämään digitalisaatiota ja keinoälyä siten, että uupumus vähenee. Tämä jää nähtäväksi.

Työelämä on elinikäistä oppimista

Itsensä kehittäminen ja kouluttautuminen on voimavara, joka voi auttaa jaksamaan työssä paremmin.

Järvensivun mukaan suurin osa suomalaisista kokee oppimismahdollisuudet työssä hyviksi, mutta mahdollisuudet eivät jakaudu tasaisesti.

– Vähemmän koulutetut pääsevät työnantajan kustantamaan koulutukseen harvemmin kuin enemmän koulutetut, niin kutsutut avaintyöntekijät. Toisaalta työelämälle tyypillinen jatkuva muutos tuo oppimista joko mahdollisuutena tai pakkona yhä useamman eteen.

Työhyvinvointia voi kuitenkin parantaa. Järvensivu sanoo, että paras tapa vähentää uupumisen todennäköisyyttä työpaikalla on kuunnella toisia, olivatpa he sitten alaisia tai kollegoita.

– Ihmiselle pitää antaa mahdollisuus vaikuttaa, jolloin hän voi tehdä työstään mahdollisimman paljon omannäköisensä.

Hän huomauttaa, että työssä jaksamiseen vaikuttaa myös se, mitä tapahtuu työpaikan ulkopuolella. Omilla valinnoilla on merkitystä.

– Omaa elämää kannattaa tarkastella kokonaisuutena ja tutkia, onko siinä riittävästi voimavaroja antavia asioita ja kuluttavia asioita vain sen verran kuin kohtuudella jaksaa kantaa.

Kyseenalaista omat työskentelytavat

Marja-Liisa Manka työskenteli pitkään työhyvinvoinnin professorina Tampereen yliopistossa, mutta uupui työhönsä ja lopulta irtisanoutui.

Syynä oli tunne siitä, että työssä ei saanut keskittyä merkityksellisiin asioihin, vaan aika kului rahoituksen ja tutkimusprojektien hakemiseen.

– Otin ensin vuoden vapaata, jonka aikana kirjoitin stressiä käsittelevän kirjan. Kun palasin yliopistolle, totesin että vanhat työtavat ja tuntemukset tulivat nopeasti takaisin. Tiesin, etten halua työskennellä niin.

Manka jatkoi työtään yrittäjänä, kunnes jäi eläkkeelle viime kesänä.

Kaikkien kohdalla ratkaisu uupumukseen ei tietenkään ole irtisanoutuminen tai työpaikan vaihto. Manka sanoo, että vaikka uupumus johtuu olosuhteista, myös omat taipumukset ja tavat vaikuttavat.

– Pyrkimys täydellisyyteen, liiallinen kiltteys ja toisaalta myös vahvuus – ajatus siitä, että pitää mennä vaikka läpi harmaan kiven – ovat sellaisia ajatusmalleja, jotka pitää osata tunnistaa.

Mankan mukaan näitä voi halutessaan muuttaa. Itseä kohtaan pitää osata olla armollinen.

– Puhutaan itsemyötätunnosta. Meillä on kaikilla joku sisäinen hiostaja, joka ajaa meitä suorittamaan. Mutta kukaan ei ole sisäisten tai ulkoisten olosuhteiden vanki, vaan asioihin voi vaikuttaa.

Työstä pitää myös saada palautua. Harrastukset eivät saisi jäädä työn jalkoihin, koska niistä saa tarpeellisen hengähdyshetken.

Manka kehottaa keskustelemaan työssä tarvittavista muutoksista esimiehen ja kollegoiden kanssa. Pelkkä puhuminenkin auttaa.

– Tukea voi hakea toisilta ja yhtä lailla kysyä muilta: mitä kuuluu, voinko auttaa? Kehuminen, kiittäminen ja hyvän kiertämään laittaminen helpottaa sisäistä painetta.

Tutkimustietoa asiantuntijoiden uupumuksesta

  • Asiantuntijatyötä teki Suomessa vuonna 2013 yli 420 000 korkeakoulutettua.
  • Työn ytimeen on perinteisesti kuulunut asioihin syventyminen sekä uuden tuottaminen ja luominen.
  • Asiantuntijoille tehdyn kyselytutkimuksen perusteella työ on muuttunut entistä sirpaloituneemmaksi ja kiireisemmäksi.
  • 12 prosenttia asiantuntijoista kokee, että he joutuvat käyttämään työssään melko paljon tai paljon aikaa muuhun kuin pääasialliseen työtehtäväänsä.
  • Nämä ei-legitiimit työtehtävät ovat yhteydessä psyykkisiin oireisiin.
  • Vain 28 prosenttia asiantuntijoista arvioi palautuvansa työn aiheuttamasta kuormituksesta hyvin.

Lähteet:

Työelämän tutkimus 1/2018: Asiantuntijatyötä vai toisarvoista puuhastelua? Ei-legitiimi työ ja sen yhteydet hyvinvointiin asiantuntijatyössä.

Työterveyslaitos 2016: AikaJärjestys asiantuntijatyössä.