Terapian nousukausi

Kasaako yhteiskunta aikuisten harteille jo niin kovia menestyspaineita, että vauhdissa pysymiseen tarvitaan psykoterapeutin palveluja?

Teksti: Karoliina Knuuti Kuva: Karoliina Knuuti, Pexels

Kuntouttavan psykoterapian käyttömäärät ovat kovassa kasvussa Suomessa.

Määrä on yli kolminkertaistunut vuodesta 2003 vuoteen 2016. Pelkästään vuosina 2015–2016 kuntoutukseen käytetty rahasumma lisääntyi lähes puolella, 40 miljoonasta noin 58 miljoonaan euroon.

Kuntouttavan psykoterapian tavoitteena on tukea työ- tai opiskelukykyä, kun se on uhattuna mielenterveyden häiriön vuoksi.

Kuntoutusta tukeva Kansaneläkelaitos koostaa vuosittain tilaston, jossa kustannusten lisäksi seurataan esimerkiksi kuntoutujien ikä- ja sukupuolijakaumaa sekä heidän ammatillisia taustojaan.

Toisin kuin on totuttu ajattelemaan, mielenterveysongelmat eivät kasaannu ainoastaan huono-osaisille. Tilastojen takaa paljastuu alati kasvava määrä korkeakoulutettuja asiantuntijoita, yrittäjiä ja johtajia, jotka voivat todella huonosti.

Mistä ilmiö johtuu? Suosiiko Kelan järjestelmä niin sanotusti hyväosaisia vai voivatko he muita huonommin? Vai käytetäänkö psykoterapiaa menestyksen tukena, vähän kuten self-help-kirjallisuutta, tiukkaa kuntoilua ja mindfulness-harjoittelua?

Lakimuutos toi esiin piilevän tarpeen

Merkittävin syy käyttäjämäärien kasvuun löytyy yllätyksettömästä paikasta: laista. Pääasiassa yksityisellä sektorilla toteutettava kuntoutuspsykoterapia on aiemmin ollut harkinnanvaraista, mutta vaikuttavuustiedon lisääntyessä se on siirtynyt lakisääteiseksi kuntoutukseksi vuonna 2011.

Yksinkertaistaen tämä tarkoittaa sitä, että aiemmin on ollut vuosittainen määräraha, joka on kalenterivuoden loppua kohden hiipunut, eikä uusia päätöksiä kuntoutuksen tukeen ole enää voitu tehdä. Nykyään, jos kriteerit täyttyvät, oikeus kuntoutukseen myönnetään vaikka joka ainoalle suomalaiselle.

Kuntoutuspsykoterapian kustannukset ovat kasvussa. Vuodesta 2015 vuoteen 2016 ne kasvoivat 46 prosenttia. Lähde: Kela.

– Kasvua selittävät monet tekijät, kuten tarve, ja se, että hoito- ja kuntoutusmuodot ovat kehittyneet entistä vaikuttavammiksi ja apua haetaan aktiivisemmin, kertoo psykiatrian erikoislääkäri Tanja Laukkala Kelasta.

Täten käppyröitä tulkitsemalla ei saada selkeää käsitystä siitä, ovatko itse mielenterveyden häiriöt lisääntyneet. Tämän vahvistaa myös Kelan tutkimusprofessori Annamari Tuulio-Henriksson.

– Häiriöt tunnistetaan aiempaa paremmin ja häpeäleima on vähentynyt, lisäksi psykoterapiasta saadut vaikuttavuusnäytöt ovat siirtyneet hoitosuosituksiin, hän listaa.

Tuulio-Henriksson muistuttaa, että kuntoutuspsykoterapian myöntäminen edellyttää diagnosoitua mielenterveyden häiriötä, johon on saatu asianmukainen alkuvaiheen hoito. Lisäksi psykiatrian erikoislääkärin on pitänyt arvioida sekä kuntoutuksen tarve että yksilölliset edellytykset hyötyä psykoterapiasta.

Laki siis edellyttää psykiatrin arvioita siitä, että terapia todennäköisesti parantaa kuntoutujan työ- tai toimintakykyä. Käytännössä ongelmat ovat saattaneet näkyä ennen terapiaa esimerkiksi sairauspoissaoloina töistä.

Jo tämä syy selittänee osittain hyväosaisten suurta määrää. Kärjistäen voisi sanoa, että niin kutsutut hankalammat tapaukset, kuten jo valmiiksi työkyvyttömät, joiden tuottavaksi palautumista ei voida pitää todennäköisenä, hoidetaan muualla. Pääasiassa se tarkoittaa julkista terveydenhuoltoa.

Terapiaa on paremmin saatavilla

Kaksi muutakin arkista selitystä käyttömäärien kasvuun on löydettävissä.

Ensinnäkin koulutettujen psykoterapeuttien määrä on lisääntynyt. Vuonna 2010 sosiaali- ja terveydenhuollon valvontaa hoitavan Valviran rekisterissä oli noin 5 600 psykoterapeuttia, ja vuonna 2015 määrä oli jo yli 7 600. Yhä useampi terapiaa tarvitseva siis onnistuu löytämään itselleen vapaita aikoja.

Toiseksi psykoterapiahakemuksia hylätään Kelassa vähemmän kuin keskimäärin muihin kuntoutusmuotoihin tehtyjä hakemuksia.

Kelan mukaan silti vain noin puolet tarvitsevista saa hoitoa. Iso osa terapiaa tarvitsevista ei edes jätä tukihakemusta joko tiedonpuutteen tai muiden syiden takia. Syynä voi olla myös raha, sillä Kela korvaa terapiakuluista vain osan.

Koska neljä viidestä terapiapalveluita käyttävistä on naisia, tähän joukkoon kuuluu todennäköisesti paljon miehiä.

Kuitenkin, jos kerran suurin osa hakemuksista hyväksytään, voidaan olettaa, että käyttäjätilastot heijastelevat jollain tasolla eri ihmisryhmien vointia.

Siksi tilastojen taustalla vaikuttava lakimuutos pystyy selittämään ilmiötä vain osittain.

Valtava määrä erityisesti naispuolisia asiantuntijoita, opiskelijoita, yrittäjiä ja johtajia kokee terapiaan pääsyn niin tavoiteltavana asiana, että he jaksavat käydä läpi monivaiheisen prosessin: hankkia ensin hoitoa muualta, tavata erikoislääkärin ja hankkia diagnoosin ja lähetteen, täyttää Kelan paperit, etsiä itselleen sopivan terapeutin.

Hoitoon liian myöhään

Tarkemman tiedon saamiseksi asiasta on kysyttävä suomalaisilta kuntoutuspsykoterapeuteilta. Mikään muu virallinen taho ei näe kuntoutujia yhtä läheltä eikä kuule heidän tarinoitaan.

Aivan ensimmäiseksi romukoppaan joutaa teoria hyväosaisten hyvinvointishoppailusta.

– Tokihan voi ajatella, että terapiassa tapahtuu ”itsensä kehittämistä”. Mutta oikeasti ainakin niillä ihmisillä, joita minä hoidan, on ihan todellisia isoja ongelmia. He tulevat tietyllä lailla jo liian myöhään, teologian maisteri ja terapiavastaanottoa vuodesta 2003 pitänyt Irena Miettinen sanoo.

Kuntoutuspsykoterapiaan asti tulee aiempaa vaikeampia tapauksia.

Psykoterapeutteja sitoo luonnollisesti vaitiolovelvollisuus, eli asioista voidaan puhua vain yleisellä tasolla, ja osa haastateltavista kommentoi aihetta nimettömänä.

Haastetelluilla terapeuteilla on työkokemusta 1970-luvulta asti. Niihin aikoihin terapiaan ohjautui sosiaalisia jännittäjiä – puhutaan kahvikuppineurooseista. Nykyään kuntoutuspsykoterapiaan asti tulee itse asiassa vaikeampia tapauksia.

Ennen päätymistä terapiaan moni on voinut kärsiä oireista jo vuosia, jotkut jopa kymmenen vuotta. Erityisesti miehet viivyttelevät hoitoon hakeutumista.

Vuonna 2016 yli puolessa tapauksista kuntoutuksen tarvetta selittävät mielenterveyden häiriöt. Näistä 54 prosentin kuntoutusmuotana oli psykoterapia. Lähde: Kela.

Masennusta ja työuupumusta

Nykyisin yleisin syy hoitoon hakeutumiseen ovat masennus- ja ahdistuneisuushäiriöt, joihin psykoterapia myös tutkimustiedon perusteella parhaiten sopii. Yksittäisenä diagnoosina eniten hoitoon hakeutuu masennusta sairastavia, mikä myös Kelalta vahvistetaan.

Naiset sairastavat masennusta tilastojen mukaan miehiä enemmän, joten tämäkin selittää kuntoutujien sukupuolijakaumaa.

Tilastojen takaa terapeutit kertovat, että monen masennuksen taustalla taas on työstä tai muusta kuormituksesta johtuvaa uupumusta, joka ei nykyisellään ole oma sairausdiagnoosinsa. Siitä, pitäisikö sen olla, keskustellaan alan sisällä.

Terapeuttien mukaan kuntoutuksen tarvetta ennustavat myös persoonallisuustekijät.

Työuupumus altistaa masennukselle. Tietynlaiset persoonallisuustekijät, kuten vaativuus ja perfektionismi taas altistavat työuupumukselle. Tällainen persoona haluaa tehdä työnsä hyvin ja kokee sen osaksi identiteettiään.

– Ihmiset, jotka ovat vaativassa työssä ovat usein myös vaativia itseään kohtaan. He piiskaavat itseään eteenpäin ja yrittävät sinnitellä liian pitkään, kuvailee Irena Miettinen.

Psykologi ja psykoterapeutti Katja Myllyviita selittää: vaativuus aiheuttaa uupumista ja masennusta, sillä ihmisen on vaikea olla tyytyväinen mihinkään. Aina voi parantaa.

Vaativuus voi suuntautua myös muihin ihmisiin.

– Vaikutus ihmissuhteisiin voi olla dramaattinen. Ihmiset kaikkoavat tällaisen henkilön ympäriltä, kun häneltä tuleva palaute muidenkin tekemisestä on negatiivista.

Työelämä palkitsee ”työn sankarin”

Asiaa voi tarkastella toiseltakin kantilta.

Tutkimusprofessori Annamari Tuulio-Henriksson ei usko, että suomalaiset asiantuntijat ovat keskimääräistä väestöä sairaampia. Sen sijaan heillä on ehkä muita parempi mahdollisuus saada hoitoa uupumukseen tai muuhun pahoinvointiin esimerkiksi työterveyshuollon kautta.

– Psykoterapian saatavuutta on edelleen pontevasti parannettava, jotta sitä voidaan saada kaikissa yhteiskuntaluokissa ja mahdollisimman oikea-aikaisesti, etteivät ongelmat pääse kumuloitumaan. Tässä on paljon tehtävää, ja on hyvä, että psykoterapian järjestämisestä nyt paljon keskustellaan.

Kuntoutujat usein syyttävät tilanteesta itseään.

Ratkeaisiko asiantuntijoiden uupuminen, jos vaativat yksilöt oppisivat ottamaan vähän rennommin?

Ei nyt aivan näinkään, vakuuttavat kuntoutuspsykoterapeutit. Kokonaiskuvassa vaikuttavat yhteiskunnalliset muutokset, kuten esimerkiksi kiristyvä kilpailu töistä. Takana on pitkä lama ja eurokriisi, ja työelämän näkymät koetaan epävarmoiksi.

– Joitain vuosia sitten pystyi hyvällä omalla tunnolla sanomaan jollekin graduahdistusta potevalle, että ’pääasia on, että saat valmiiksi, ei kukaan ole kiinnostunut arvosanastasi’. Nyt tuntuu, että yhteiskunta on muuttunut siinäkin vaativammaksi, Irena Miettinen sanoo.

Sitä, että vika ei ole vain yksilössä, terapeutit joutuvat vakuuttelemaan myös kuntoutujille, jotka usein syyttävät tilanteesta itseään.

– Asiakkailla on itselläkin sellaista ajattelun vinoumaa, että heidän olisi jotenkin itse selvittävä tästä pulmastaan. Heidän on vaikea nähdä ympäristön osuutta siihen, että heille on kehittynyt uupumus. Itse ajattelen, että tarvitaan ympäristöä, joka lietsoo esiin ”työn sankarin”, Katja Myllyviita sanoo.

Terapia törmäyskurssilla todellisuuden kanssa

Myllyviita kuvaa ympäristön vaikutuksen ja henkilön persoonallisen alttiuden välille selvän mekanismin. Kun työpaikalla työtahtia kiristetään, juuri vaativat persoonat joutuvat liriin.

Kuvio etenee seuraavasti: tunnollinen perfektionisti kokee, että hommat, jotka annetaan, on tehtävä, eikä työtehtävistä voi kieltäytyä. Kun ympäristö on vaativa, se edellyttää jämäkkyyttä, joka puuttuu näiltä persoonilta.

Jos ihminen vain kuuntelee ulkopuolelta tulevia signaaleja ja pyrkii reagoimaan niihin, hän unohtaa kuunnella oman kehonsa viestejä.

– Vaikka että hei, nyt olet väsynyt, nyt sinun pitäisi nukkua enemmän. Tai nyt sinun pitäisi ottaa lomaa tai syödä säännöllisemmin. Sitä alkaa laiminlyödä omia tarpeitaan. Ja sitten tulee se pysähdys, Irena Miettinen sanoo.

On turha ajatella, että voisimme pelkällä kuntoutuksella saada ihmiset jaksamaan loputtomasti.

Kun samaan aikaan porukkaa vähennetään ja työtahtia kiristetään, ihminen pelkää, että hän on kohta työtön, jos näyttää oman heikkoutensa, sen että ei enää jaksa.

–  Tässä kohtaa tullaan terapiassa törmäyskurssille realiteettien kanssa. Pitää olla tietty luotto työnantajaan, että pystyy paljastamaan vatsanahkansa, Miettinen jatkaa.

Asiantuntijat ovat selvästi suurin ammattiryhmä mielenterveydellisistä syistä Kelan kuntoutuspalveluja käyttävistä ihmisistä. Lähde: Kela.

Mistä ihmeestä luottamus syntyisi, kun selän takana samaan työtehtävään pääsyä jonottaa pitkä liuta yhtä lailla itsensä uhraamaan valmiita työn sankareita?

–  Suostuin tähän haastatteluun, koska olen ajatellut näitä samoja asioita itse. Näen tässä esteitä kuntoutumiselle. Mielestäni on turha ajatella, että voisimme pelkällä kuntoutuksella saada ihmiset jaksamaan loputtomasti, Katja Myllyviita sanoo.

Mikä neuvoksi?

Mielenterveyden ongelmilta ei väestötasolla voida välttyä, mutta ideaalitilanteessa yhteiskunta ja työelämä eivät sysäisi muuten terveitä ja toimintakykyisiä nuoria ja aikuisia sairauslomalle.

Kun kuntoutustarvetta ilmenee, psykoterapia on tutkitusti erittäin kustannustehokas hoitomuoto.

Vuonna 2014 julkaistun tutkimuksen mukaan jopa 86 prosenttia naisista ja 78 prosenttia miehistä pystyy kuntoutuksen jälkeen palaamaan työhönsä tai pysymään siellä ja jatkamaan veronmaksuaan. Ja on hyvä muistaa, että uupuminen selittää terapiassa hoidettavista masennuksistakin vain osaa.

Joka tapauksessa nopeus olisi valttia. Jos ongelmaan tartutaan vasta, kun sairaus on edennyt jo pitkälle, vaaditaan esimerkiksi pidempiä ja kalliimpia hoitotoimenpiteitä ja sairauslomia kuin silloin, jos resurssit suunnattaisiin ennaltaehkäisevään työhön.

Katja Myllyviidan mukaan hoitoon hakeutumista hankaloittaa se, että työssä uupuneet asiantuntijat ovat usein itsenäisiä. Heidän on muutenkin vaikea pyytää apua, sillä he eivät halua olla vaivaksi.

– Avun pyytäminen on osa paranemista. Mutta siinä kohtaa olisi tosi tärkeää, että työnantaja tarjoaa kättä ja tulee vastaan, jotta kuntoutuja seuraavallakin kerralla uskaltaa pyytää apua, Myllyviita sanoo.

Ihmiskuva remonttiin

Todellinen vointi olisi kuitenkin hyvä tuoda esiin, sillä kulissin ylläpitäminen tuottaa paljon lisäkuormitusta. Työn määrä itsessään ei välttämättä ole niinkään kuormittava tekijä, vaan se, että ihminen työn tekemisen lisäksi esittää jotain, mitä ei ole.

Siksi terapeuttien mukaan yksi lääke olisi myös se, että ihmiskuva olisi kaikilla realistinen, jotta kenenkään ei tarvitsisi näytellä.

Aivan lopuksi Irena Miettinen pudottaa odotetun taikasanan.

– Hoitomenetelmistä tänä päivänä on muodissa terapian ohella mindfulness-harjoittelu. Uskon siihen myös itse, sillä se lisää itsensä hyväksymistä, hän sanoo.

Kommentissa tiivistyy yksi elinikäistä oppimista ylistävän puheen varjopuolista.

Jos yhä useampi tarvitsee terapiapalveluja jaksaakseen työssä ja opiskelussa, ja samaan aikaan joulumyynnit pursuavat mindfullness-oppaita, onko kulttuurimme viesti se, että jokaisen pitää hoitaa itsensä kuntoon, eikä yhteiskunnan rakenteiden tarvitse muuttua?

– Olen itsekin miettinyt, että kyllähän se jostain kertoo, että joka tuutista tulee sitä mindfulnessia. Kyllähän siitä voi tulla, ja helposti tuleekin, ihmisille yksi suorittamisen muoto lisää.

Jutussa esiintyvien terapeuttien lisäksi taustahaastateltiin kolmea kuntouspsykoterapeuttia.

Terveempiä ajatuksia kognitiivisella psykoterapialla

  • Vuonna 2016 Kelan järjestämiä kuntoutuspalveluita sai 110 000 henkilöä. Heistä noin puolella hoidon syynä olivat mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt.
  • Kuntoutuspsykoterapialla turvataan työelämässä pysyminen tai sinne siirtyminen, työhön paluu tai opintojen edistyminen.
  • Hoitosuosituksissa yhtenä keskeisenä psykoterapiamuotona on kognitiivis-behavioraalinen psykoterapia. Kaikki jutussa haastatellut psykoterapeutit ovat kognitiivisia psykoterapeutteja.
  • Kognitiivinen psykologia on yksi psykologian koulukunnista ja psykoterapiamuodoista tieteellisesti tutkituin. Se tutkii ajatustapojen yhteyksiä haitallisiin kokemuksiin, tunteisiin ja toimintatapoihin.
  • Kognitiivisessa psykoterapiassa kehitetään käytännönläheisesti ongelmanratkaisutaitoja ja etsitään terveempiä ajatuksia itsetuntoa ja hyvinvointia syövien ajatusten tilalle.