TEEMA Poikkeuskevät 2020

Miten stressi vaikuttaa muistoihimme ja oppimiskykyymme?

Odottamaton tilanne aiheuttaa stressireaktion, jota voidaan fysiologisesti verrata pelkoon. Tämä taas vaikuttaa siihen, mitä muistamme ja miten opimme.

Teksti: Anne Tastula

Neurotutkija ja Geneven yliopiston psykologian professori Ulrike Rimmele on yli kymmenen vuoden ajan tutkinut, miten tunteet vaikuttavat oppimiseemme ja miten tallennamme muistot.

Keskustelimme professori Rimmelen kanssa stressin vaikutuksesta kykyymme oppia. Hän on erikoistunut tutkimuksessaan siihen, miten rakennamme muistoja tunnetapahtumista ja miten muistot muuttuvat, kun palautamme niitä mieleen.

Teksti on mukailtu käännös aikuiskoulutusmedia Elm Magazinen haastattelusta.

Mitä meille tapahtuu, kun koemme stressiä tai pelkoa?

– Ensin tulee tulkinta. Ihmiset voivat tulkita kohtaamansa odottamattomat asiat joko uhkaksi tai haasteeksi. Näiden asioiden tulkinta määrittää stressireaktion tason.

Stressireaktiossa aktivoituvat kaksi järjestelmää: Nopea järjestelmä lisää adrenaliinin tuotantoa ja sydän alkaa lyödä nopeammin. Tämä järjestelmä toimii nopeasti saadakseen kehon valmiiksi taistele- tai pakene ‑reaktioon. Tämän jälkeen, mutta päällekkäin ensimmäisen kanssa, hitaampi järjestelmä alkaa vapauttaa kortisolia saadakseen energiaresurssit valmiiksi.

Nopea järjestelmä, jota kutsutaan myös sympaattiseksi hermostoksi, käynnistyy nopeasti ja kytkeytyy sitten nopeasti pois päältä, kun taas kortisolia tuottavan hitaan järjestelmän palautuminen kestää kauemmin, muutaman tunnin. Hormonitasojen laskemiseen kuluva aika riippuu stressin suuruudesta.

Muisti voi muuttua joka kerta, kun muistoja palautetaan mieleen.

Professori Ulrike Rimmelen kasvokuva

Muisti ei ole tietokone tai kamera, joka tallentaa kaiken, vaan rakentava prosessi, joka voi muuttua joka kerta, kun muistoja palautetaan mieleen, sanoo professori Ulrike Rimmele.

Miten stressireaktio vaikuttaa kykyymme oppia?

– Yleensä reaktio parantaa kykyämme oppia. Muistamme parhaiten ne asiat ja tapahtumat, jotka laukaisevat tunteita.

Erityisesti nopean järjestelmän toimiessa muisti paranee, etenkin tunnepitoisissa aiheissa. Kun esimerkiksi tulevaisuudessa puhumme tästä covid-19-aikakaudesta, kaikki todennäköisesti muistavat, missä olivat ja mitä tekivät tänä aikana.

Muistiinpainamiskyvyn paraneminen johtuu aivojen pienen mantelinmuotoisen osan, amygdalan eli mantelitumakkeen, aktivoitumisesta.

Nopean järjestelmän adrenaliini aktivoi mantelitumakkeen hermostot, jotka sitten luovat yhteyksiä, jotka johtavat muistikuvaan tietystä tapahtumasta. Muiston tunneperäisyys sijaitsee mantelitumakkeessa.

Kun ajattelee tunnetapahtumaa, mantelitumake aktivoituu, ja se parantaa muistia. Viimeaikaiset opitut kokemukset muuttuvat pitkäkestoiseksi muistiksi konsolidaatiossa eli muistin lujittumisessa. Siitä kestää muutaman tunnin ennen kuin muodostuu synapsi eli hermoliitos ja muistikuvat syntyvät.

Vaikuttaako ikä muistamiseen?

– Eräässä tutkimuksessa näytimme ihmisille 20 minuuttia tunnepitoista sisältöä ja laitoimme heidät sen jälkeen oppimaan jotain. Tulokset osoittivat, että tunnepitoisen sisällön katselun jälkeen aivot ovat edelleen emotionaalisessa tilassa, jossa ihminen on valppaampi. Kun siinä tilassa opitaan uusia tietoja, muisti vahvistuu.

Emme tiedä, kuinka kauan tätä tilaa voi ylläpitää. Ajan mittaan tunnepitoisesta sisällöstä saatu hyöty vähenee.

Muistin vahvistamisen lisäksi tunneperäinen stressireaktio vaikuttaa myös siihen, mitä muistamme.

Stressin aikana luodut muistot ovat vahvasti sidoksissa reaktion synnyttäneeseen ärsykkeeseen, mutta ne ovat epätarkempia vähemmän merkityksellisissä asioissa. Jos esimerkiksi ajatellaan rikospaikkaa, ihmiset muistavat näkemänsä aseen, mutta eivät ehkä muista ympäristöä tai tekijän kasvoja niin hyvin.

Kun tapahtuma on tunnepitoinen, ihmiset muistavat paremmin paikan ja ajan.

Emme tiedä miksi, mutta vanhukset näyttävät muistavan paremmin positiivisten tunteiden kanssa opitut asiat, kun taas nuoret muistavat negatiiviset. Ehkä valitsemme ikääntyessämme mieluummin positiivisia ärsykkeitä kuin negatiivisia.

Onko mahdollista vaikuttaa oppimis- tai muistiinpainamisprosessiin?

– Kognitiivisen kontrollin ja tunneperäisen reaktion välillä on vuorovaikutus. Jos ajatellaan pandemioihin liittyvää stressiä, riippuu ensisijaisesti henkilöstä itsestään, mille altistuu. Voi esimerkiksi joko päättää katsoa uutisia tai ei.

Myös fyysisyydellä on merkitystä. Tutkimuksessa, jossa käytettiin niin sanottuja pokerinaamoja, osoitettiin, että tunnereaktioiden fyysinen tukahduttaminen vähensi tunnemuistoja.

Kun siis keskitytään säätelemään ilmeitä stressireaktion aikana, muistosta voi tulla heikompi.

Pystyykö muistojaan muuttamaan?

– Senkin jälkeen, kun muisto on tallennettu aivoihin, se voi muuttua, kun se palautetaan mieleen, tahallisesti tai tahattomasti.

Muiston palauttaminen mieleen tekee siitä haavoittuvan, ja palautusprosessia häiritsemällä voi päästä eroon pelkomuistosta. Tämä toimii myös tapahtumamuistissa. Aivoihin voi suodattaa uusia tietoja.

On tärkeää nähdä muisti tällä tavalla. Se ei ole tietokone tai kamera, joka tallentaa kaiken, vaan rakentava prosessi, joka voi muuttua joka kerta, kun muistoja palautetaan mieleen. Muistot voivat olla tarkkoja tunnepitoisen ärsykkeen osalta, mutta vähemmän tarkkoja muissa yksityiskohdissa.

Lisää aihealueen juttuja löydät Elm Magazinesta: elmmagazine.eu. Ainaa ja Elmiä kustantaa Kvs-säätiö.