TEEMA Tilaa oppimiselle

Koko kaupunki opettaa

Yksi osa yhteiskuntaosaamista on se, että osaa liikkua oman kaupunginosan ulkopuolella.

Helsingin kaupungin kasvatuksen ja koulutuksen apulaispormestari Pia Pakarinen kohtasi vastikään toimialansa nuorimman asiakkaan. Hän oli 12 päivää vanha.

– Vauva, joka oli äitinsä kanssa leikkipuistossa. Se on keidas yhdessäoloon. Siellä puuhaillaan ja opitaan oman lapsen kanssa ja saadaan myös tukea muilta vanhemmilta, Pakarinen kuvailee.

Oppiminen on vahvasti mukana Helsingin kaupunkistrategiassa. Helsingistä pyritään luomaan elinikäisen oppimisen innovatiivinen kokeilukaupunki, jossa koko kaupunkia hyödynnetään kaikenikäisten oppimistilana.

– Me haluamme olla alusta kaikentyyppiselle kokeilemiselle.

Digitalisaatio auttaa

Kun koululaiset lähtevät luokkahuoneesta ulos, mukana ovat kännykät tai tabletit. Oppilaat voivat saada tehtävät sovelluksen kautta, ja joidenkin sovellusten avulla opettaja saa jopa tiedon, missä oppilaat kulloinkin ovat.

Pakarinen korostaa, että digitalisaatio on apuväline, työkalu oppimisessa. Yksinkertaisimmillaan se voi tarkoittaa vaikkapa valokuvaamista.

– Perinteisellä metsäretkellä lasten ohi menee kaikenlaista öttiäistä, eivätkä he heti tiedä mitä ne ovat. Mutta jos niistä saadaan kuva, voidaan retken jälkeen hakea lisätietoa sen aikana dokumentoituihin eläimiin tai ilmiöihin, hän sanoo.

Koulu muuttuu

Uusi opetussuunnitelma on tuonut mukanaan ilmiöoppimisen. Ilmiöviikoilla oppilaat perehtyvät valitsemiinsa aiheisiin oppiainerajat ylittäen.

Uudet koulurakennuksetkin poikkeavat vanhoista, omia luokkahuoneita niistä ei välttämättä enää löydy. Samaan aikaan oppimishetkiä on koulun ulkopuolella entistä enemmän.

– Ne, jotka ovat aloittaneet koulunsa nyt, ovat vielä 2070-luvulla työelämässä. Kun työelämä muuttuu, emme voi ajatella, että koulu ei muuttuisi mitenkään, Pakarinen toteaa.

Helsingin seudun liikenteen HSL-alueella koululuokka voi päiväsaikaan nousta mihin tahansa joukkoliikennevälineeseen ja päästä kohteeseensa ilman matkakuluja.

– On paljon lapsia, jotka eivät koskaan käy vanhempiensa kanssa Helsingin keskustassa. Yksi osa yhteiskuntaosaamista on, että osaa liikkua oman kaupunginosan ulkopuolella. Kun mennään keskustaan ja tutustutaan kulttuuri- ja taidelaitoksiin, se on sellaisenaan tärkeää.

Ympäristöä voi käyttää uudenlaisena oppimistilana, kun oppiminen viedään ulos luokkahuoneista. Kuva: Joshua Coleman/Unsplash.

Kirjastossa on kaikki

Kirjastot ovat perinteisesti kuuluneet suomalaisen demokratian kulmakiviin. Iso osa helsinkiläisten koululaisten retkistä suuntautuu uuteen keskustakirjasto Oodiin.

Pia Pakarinen korostaakin Oodia enemmän oppimisympäristönä ja tapahtuma- ja kokoontumispaikkana kuin perinteisenä lainattavien kirjojen kokoelmana.

Samaa sanoo Helsingin yliopiston kaupunkisosiologian dosentti Pasi Mäenpää.

– Oodi on laajennettua julkista tilaa, jota voisi verrata esimerkiksi Tukholman Kulturhusetiin, hän kiteyttää.

– Kirjasto on niin itsestäänselvä, että se ei tullut minulle oppimisympäristönä edes ensimmäisenä mieleen. Mutta jos joku ulkomainen kaupunkisosiologi tulisi paikalle, niin kirjastoa hän hehkuttaisi ilman muuta.

Missä vain voi oppia

Mäenpää on kiinnostunut siitä, miten ympäristöön mukaudutaan ja toisaalta kuinka sitä muutetaan oppisen välineeksi.

Hän pohtii, voisivatko koululaiset vallata alueita vaikka lähipuistosta ja tutkia siellä esimerkiksi kaupunkiviljelyä.

– Tämän suhteen varmaan joudutaan kaupunginhallinnossa vielä vetämään uusia rajoja.

Kaupunkitutkijoiden haastattelemat aktivistit korostavat enemmän toimintaa kuin oppimista. Silti tekeminen edellyttää tietämyksen kartuttamista. Jopa Vantaanjoen kaljakellunnasta voi löytää oppimistapahtuman.

– Tavallaan siinä vastustetaan kaikkea oppimista, mutta silti samalla tuotetaan joukkoistamalla merkittävä tapahtuma joka vuosi. Täytyy kertyä tietoa siitä, miten homma toimii ja mitkä ovat sen rajat, mikä on kivaa ja mikä ei. Se on yhteisöllinen tilaisuus, jossa kaikki ovat mukana vaikuttamassa siihen fiilikseen, koska tunnelmasta tapahtuma elää, Mäenpää miettii.

Oppiminen jatkuu loppuelämän

Oppiminen on elinikäistä. Pia Pakarisen mukaan on olennaista miettiä, miten ihminen pystyy täydentämään osaamistaan ilman, että hänen tarvitsisi suorittaa kokonaan uutta tutkintoa. Helsingin seudun osaamiskeskus on tästä hyvä esimerkki.

– Maahanmuuttajan kanssa pohditaan hänen omaa osaamistaan ja tunnistetaan, mitä ammatti- tai kielikoulutusta hän tarvitsee, apulaispormestari Pakarinen kertoo.

Sama henkilökohtainen lähestymistapa sopisi myös keski-ikäisten työttömyystilanteisiin.

–  Moni on voinut olla koko uransa saman työnantajan palveluksessa eikä hänellä ole edes työnhakukokemusta.

Näissä paikoissa voi oppia

Pia Pakarinen, Kasvatuksen ja koulutuksen apulaispormestari, Helsinki:

  1. Luonto.” Siihen tutustuminen alkaa jo päiväkodissa.”
  2. Oodi. ”Kaikki kirjastot ovat tärkeitä.”
  3. Taidemuseot. ”Digitaaliset välineet auttavat perehtymään sekä luontoon että museoihin laajemmin.”

Pasi Mäenpää, kaupunkisosiologian dosentti, Helsingin yliopisto:

  1. Kaupunki sinänsä. ”Hyvä kaupunki on paikka, jossa lapsi voi kulkea ja keksiä mikä hänestä tulee isona.”
  2. Jätkäsaaren uusi peruskoulu. ”Käytävätön koulu, ei olla luokissa, vaan erilaisissa oppimistiloissa.”
  3. Espoon Opinmäen oppimiskeskus. ”Laajennettu oppimisympäristö.”