TEEMA Kielitaidon anatomia

Jonossa

Kasvattaja pohtii lapsensa pääsyä espanjankieliseen päiväkotiin.

Teksti: Annu Griñan Kuvat: Karoliina Knuuti

Lapsemme on jonottanut espanjankieliseen päiväkotiin puolisen vuotta.

Haluamme hänet kielipäiväkotiin, koska espanja on yksi kotikielistämme ja iso osa lapsen identiteettiä. Espanjaksi hän esimerkiksi juttelee isovanhempiensa ja muiden sukulaistensa kanssa toisella puolen maailmaa.

Jonotamme edelleen, koska päiväkodin paikoille on valtava kysyntä, ja jopa 80 prosenttia taaperoista tulee kodeista, joissa ei puhuta espanjaa.

Se kertoo suomalaisten tarpeesta tarjota lapsilleen varhaista kielialtistusta, kenties tulevaa, monikielistyvää maailmaa varten, kenties monikulttuurisuuskasvatuksena. Ehkä perhe suunnittelee muuttoa ulkomaille.

Meitä odottelu tietenkin harmittaa. Ei sillä, etteikö espanjankielinen varhaiskasvatus olisi yhtä tervetullutta supisuomalaiselle kuin omalle muksullekin.

Mutta epäreilulta tuntuu, ettei valinnassa ole kiintiöitä. Siis esimerkiksi siten, että puolet lapsista valittaisiin ryhmiin kotikielensä perusteella ja puolet muilla perusteilla.

Samalla huomaa etuoikeutetun asemansa jälkipolven kielen tukemisessa.

Voimme hakea lapselle paikkaa yksityisestä kielipäiväkodista, koska meillä on varaa. Voimme hakea lapselle paikkaa nimen omaan espanjankielisestä päiväkodista, koska asumme Helsingissä, jossa vaihtoehtoja on peräti kaksi.

Peruskoulunkin pääkaupungissa voi suorittaa espanjankielisellä luokalla.

Miten muunkielistä varhaiskasvatusta saa Lapualla tai Ilomantsissa?