– Nyt on kerrankin aikaa miettiä, mitä itselleni kuuluu, ja kysyä miten minä oikeasti voin. Tätä en pystynyt aikaisemmin tekemään, kertoo oululainen Leila Leiviskä.
Äänestä kuuluu hymy, tyytyväisyys, helpotuskin.
Leiviskä on 57-vuotias fysioterapeutti ja ollut terveydenhoitoalalla 31 vuotta.
Vaikka eläkeikä häämöttää seitsemän vuoden päässä, yksin asuvalle, eronneelle Leiviskälle elämässä on jo nyt paljon laatuaikaa. Sellaista, mitä aikaisemmin ei ollut lasten, työn ja muiden velvoitteiden takia.
– Nautin yksinolosta ja siitä, että saan itse päättää asioistani.
Oulussa asuva Leiviskä on Terveystalon päätoiminen pääluottamusmies eli hän hoitaa työkseen yrityksen tuhansien työntekijöiden oikeuksia.
Vaikka työ vie aikaa, hänelle aika lastenlasten kanssa on tärkeää.
Elannon voi rakentaa itse
Kun helsinkiläinen Soili Poikonen avaa iltaisin kirjan, hän muistelee aikaa ennen lapsia.
– Silloin ehti lukea ja tehdä omia juttuja ilman nukahtamisen pelkoa. Nyt onneksi taas jaksaa, Poikonen nauraa.
56-vuotiaalla kulttuuri- ja matkailualan silpputyöläisellä on tutkinnot sekä kansatieteessä että konservoinnissa. Lisäksi hän on opiskellut italialaista filologiaa. Elantonsa hän on jo pitkään rakentanut itse.
– Tajusin kymmenisen vuotta sitten, että Suomessa viittäkymppiä lähestyvä nainen ei saa enää vakituista työtä.
Poikonen päätti hyödyntää osaamisensa. Hän muun muassa ideoi Helsingin työväenopistolle kaupungin kulttuurihistoriaa avaavan Kulttuuria keskellä viikkoa -opintojakson ja työskentelee italiankielisenä Helsinki-oppaana kesäisin.
– Olisin toki voinut opiskella lähihoitajaksi, kuten jotkut tekevät. Se ei ole kuitenkaan minua varten.
Saatan intoutua ystävien kanssa yökerhoon!
Alun perin sambialainen, mutta pitkään Suomessa asunut 57-vuotias Fediath Mujinga Luwaya Heinonen ajattelee, että nykyinen elämänvaihe antaa mahdollisuuksia osallistua työpaikan tarjoamiin koulutuksiin.
– Työpaikalla on paljon oppimista etenkin uusissa järjestelmissä, mutta jatkuvat koulutukset auttavat pysymään ajan tasalla, hän sanoo.
Heinonen työskentelee arkistonhoitajana Sosiaali- ja terveydenhuollon keskusarkistossa ja nauttii vapaa-ajallaan tanssista ja kuntosalilla käymisestä.
– Saatan joskus jopa intoutua lähtemään ystävien kanssa yökerhoon.
Lomalle Lappiin tai kaupunkiin
Leiviskä, Poikonen ja Heinonen edustavat kuuttakymppiä lähestyvien naisten ikäryhmää, joka tilastojen perusteella ahmii kulttuuria, sivistystä ja uusia työelämän haasteita.
Lisäksi naiset ovat kiinnostuneita omasta hyvinvoinnistaan.
Sekä Leiviskä että Heinonen kertovat liikkuvansa päivittäin paljon ja nauttivansa liikunnan mukana tuomasta terveysvaikutuksesta.
– Olen elämäntapaliikkuja. En käy salilla, mutta harrastan hyötyliikuntaa. Olen mahdollisimman paljon liikkeessä, kävelen ja kiipeän portaita ylös ja alas. Lomilla taas teen pitkiä patikointireissuja tunturiin, Leiviskä sanoo.
Vapaa-ajalla naiset suuntaavat joko Suomen luontoon tai lyhyelle ulkomaanlomalle.
Käytän kengätkin loppuun.
Leiviskä kertoo lähtevänsä matkalle aina kun saa rahaa säästöön.
– Olen matkustanut paljon eri paikoissa mutta nykyään suuntaudun enemmän Lappiin, jossa se hiljaisuus kiehtoo.
Poikonen sen sijaan valitsee perheineen tai lastensa kanssa lomakohteekseen kaupungin.
Kulttuuririentoja kohtuuhintaan
Ylimääräinen raha ei esimerkiksi Leiviskälle merkitse lisää tavaraa. Hän kertoo kiertävänsä mielellään kirpputoreja ja ostavansa tavaraa vain tarvittaessa.
– Käytän kengätkin loppuun.
Poikonen sanoo, että toisin kuin usein ajatellaan, myös kulttuuria voi kuluttaa hyvin edullisesti.
Häntä kiehtoo etsiä kotikaupungistaan Helsingistä maksuttomia kulttuurihistoriallisia paikkoja, jonne viedä opistoryhmiään vierailuille.
– Yleissivistyminen ei vaadi ihmeitä. Omissa ryhmissäni valtaosa osallistujista on naisia, mutta mukana on aina se yksi mies vaimonsa kanssa. Hänelle tapaan sanoa, että hienoa kun uskalsit tulla kurssille, jonka nimessä on sana kulttuuri!
Poikonen tunnistaa näyttelijä ja näyttelijäntaiteen professori Elina Knihtilän kuvauksen keski-ikäisistä naisista, jotka pitävät hengissä suomalaista teatterikulttuuria.
– Mietipä, jos kaikki yli 55-vuotiaat naiset menisivät Suomessa vaikka kolmeksi kuukaudeksi lakkoon. Kyllä olisi teattereissa, konserttisaleissa ja kirjastoissa hiljaista, hän sanoo.
Sen sijaan Poikosta ei häiritse ikäistensä naiskuvien puuttuminen tarinoista. Häntä puhuttelee yhtä hyvin viisikymppinen mies, kuten kirjailija Karl Ove Knausgård, jonka romaanisarjaa hän parhaillaan lukee.
– Sitä samastuu enemmänkin inhimillisiin kohtaloihin. Ihan mielelläni haen muutakin, kuin viisi-kuusikymppisten naisten ongelmien käsittelyä. Senhän mä jo tunnen.