Näkökulmien ja kokemusten erilaisuus synnyttää keskusteluissa jännitteitä ja johtaa helposti väittelyyn tai jopa perääntymiseen ajatuksella ”tästä emme voi puhua, koska olemme eri mieltä”.
Jos osapuolet sulkevat keskustelussa korvansa, he tekevät vuoropuhelun virheen numero yksi: unohtavat kuunnella toisiaan.
Tilanne on monelle tuttu ystävyyssuhteista tai työelämästä.
Ratkaisu on dialogi eli keskustelumuoto, jossa jännitteisiin suhtaudutaan kiinnostavana oppimisen paikkana, ehdottaa filosofi Kai Alhanen teoksessaan Dialogi Demokratiassa (2016).
Dialogisen keskustelumuodon mukaan jännitteet eivät ole ristiriidassa sen kanssa, että toiseen voi luottaa, häntä voi ymmärtää ja olla silti eri mieltä.
Käytännössä se tarkoittaa uudenlaista keskusteluasennetta. Dialogi vaatii onnistuakseen pelisääntöjä ja joskus myös fasilitointia eli keskustelun tukemista.
Keskity kuulemiseen
Dialogin tuloksena ei välttämättä ole yhteisymmärrys, vaan olennaista on olla kiinnostunut siitä, että ihmiset hahmottavat ja kokevat maailmaa eri tavalla.
− Jos esimerkiksi halutaan ymmärtää paperittomien tilannetta ilmiönä, on ammattilaisten ja virkamiesten lisäksi keskustelussa oltava kokemusasiantuntijoita eli paperittomia ihmisiä ja heidän kanssaan työskenteleviä, havainnollistaa työnohjaaja ja kouluttaja Katriina Lehti.
Hän kehittää ja käyttää dialogisia menetelmiä päivittäin työyhteisöjen ja organisaatioiden kanssa.
Lehden mukaan kyvyt dialogiin ovat sisäsyntyisiä, mutta taitomme kaventuvat, mikäli niitä ei aktiivisesti kehitetä esimerkiksi koulussa. Onkin hämmästyttävää, etteivät dialogitaidot kuulu koulujen ja korkeakoulujen opetukseen.
Harjoittelemalla keskustelumenetelmiä vuorovaikutus- ja kommunikaatiotaidot sekä kyky kuunnella toisia kehittyvät ja emotionaaliset valmiudet kasvavat.
Taitoja voi käyttää muillakin elämänalueilla.
− Valmius kuulla ja ymmärrys ilmiöstä laajenee mielettömän paljon ja oppii aidosti erilaisia näkökulmia. Siten myös ymmärrys toisia ihmisiä kohtaan lisääntyy, Lehti sanoo.
Näin tapahtuu Lehden mukaan erityisesti silloin, kun omat kokemukset eroavat suuresti toisten kokemuksista.
Työnohjaaja ja kouluttaja Katriina Lehden mukaan kyvyt dialogiin ovat sisäsyntyisiä, mutta taitomme kaventuvat, mikäli niitä ei aktiivisesti kehitetä.
Demokratian rakennuspalikka
Historiallisesti ajateltuna dialoginen keskustelu on demokratian kivijalka.
Demokraattinen valtiomuoto syntyi antiikin Ateenassa ja se perustui ajatukseen eri näkökulmat huomioon ottavasta monipuolisesta keskustelusta, jonka uskottiin takaavan poliittisten päätösten kestävyys.
Kansanedustaja Antero Vartia (vihr.) lähti mukaan politiikkaan ympäristöasiat ja etenkin energiapolitiikka agendallaan. Hyvin nopeasti eduskunnassa aloitettuaan hän havahtui siihen, että poliittisten päättäjien välistä vuorovaikutusta pitää parantaa. Muuten he eivät kansanedustajina voi onnistua isoissa päätöksissä.
Vartian mielestä demokratia on monelta osin rikki ja poliitikkojen vastuulla on korjata se. Työkaluksi hän ajaa nyt dialogisia menetelmiä työyhteisöönsä eduskuntaan.
− Demokratian idea ei ole sitä, että kaikki saavat äänestää tai me kansanedustajina painamme kyllä tai ei. Demokratia on paljon laajempi. Tärkein elementti sen toteutumisessa on, että pyrimme ymmärtämään toinen toisiamme, erityisesti niitä, jotka ovat meidän kanssamme eri mieltä.
Vartian mukaan kansanedustajien velvoitteena on pyrkiä hahmottamaan, mistä kansalaisten ja heidän valitsemiensa edustajien näkökulmat kumpuavat ja löytää yhteensovittavat ratkaisut.
− Jos sivuutamme erilaiset ajatukset miettimällä, että ihmiset ajattelisivat niin pahuuttaan tai tyhmyyttään, demokratia ei toimi kovin hyvin.
Koska Vartia näkee dialogin välttämättömänä rakennuspalikkana demokratian toimivuudelle, hän itse pitää tärkeänä keskusteluja erityisesti niiden kansanedustajien kanssa, joiden arvomaailmat poikkeavat jyrkästi hänen omistaan.
− Kun dialogi toimii hyvin, se lisää ymmärrystä, luottamusta ja kunnioitusta. Ellei demokratiassa toimijoiden välillä ole luottamusta, vaan epäilemme toistemme tarkoitusperiä, järjestelmä toimii todella huonosti.
Kansanedustaja Antero Vartian mielestä eduskunnassa ihmisten välinen vuorovaikutus oli aikoinaan parempaa. Nykyään sen sijaan, että edustajat pysähtyisivät keskusteluun, viestinnän suunta on kääntynyt työyhteisöstä poispäin, kohti omaa, saman mielistä kannattajayleisöä.
Kuplaantumista keskustelun sijaan
Vartian mielestä eduskunnassa oli aikoinaan enemmän paikkoja keskustelulle ja ihmisten välinen vuorovaikutus oli parempaa.
Nykyisessä työyhteisössä on vähemmän mahdollisuuksia oppia tuntemaan työtovereita ihmisinä, ei kansanedustajina eikä tietyn puolueen edustajana. Yhteisiä tiloja tai sosiaalisia menoja ei ole.
Tärkein syy vuorovaikutuksen muuttumiseen on hänen mukaansa kuitenkin sosiaalinen media, joka on luonut helpon ja nopean viestintäväylän suoraan äänestäjille.
Sen sijaan, että edustajat pysähtyisivät keskusteluun ja keskittyisivät ymmärtämään toistensa näkökulmia, viestinnän suunta on kääntynyt työyhteisöstä poispäin, kohti omaa, saman mielistä kannattajayleisöä.
− Meillä ei ole eduskunnassa kulttuuria, jossa kysyisimme vastapuolen edustajalta, mistä tämä näkemys kumpuaa, ja miksi te ajattelette niin kuin ajattelette. Ajatus määritellään joko hyväksi tai huonoksi, ja useimmiten se on huono ajatus, jos se tulee eri leiristä.
Luottamuksellista ilmapiiriä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta saataisiin Vartian mukaan luotua, jos esimerkiksi valiokuntatyössä hyödynnettäisiin enemmän dialogia.
Käytännössä kehittämistä, neuvotteluja tai päätöksentekoa edeltäisi vaihe, jossa virittäydytään yhteistoimintaan taustoittavilla keskusteluilla ja rakentavan keskustelun pelisääntöjä noudattaen.
− Dialogisuutta lisäämällä saisimme takuuvarmasti parempia päätöksiä aikaiseksi. Monissa asioissa saisimme myös päätöksiä aikaiseksi. Nykyisellään asioita torpataan ilman, että pääsemme alkuun niiden kanssa.
Poliitikot esimerkkeinä
Yli 90 prosenttia suomalaisista kokee tahallisen provosoinnin lisääntyneen yhteiskunnallisessa keskustelussa.
Tämä tuli ilmi Ajatuspaja e2:n keväällä 2016 julkaistussa selvityksessä, jonka mukaan etenkin nuoret ovat valmiita jättäytymään kokonaan yhteiskunnallisen keskustelun ulkopuolelle ja hylkäämään äänestämisen.
Vartia uskoo esimerkin voimaan ja näkee, että dialogisten keskustelumenetelmien juurruttaminen poliittiseen päätöksentekoon vaikuttaisi yhteiskuntaan laajemminkin.
− Jos me sössöttäisimme vähemmän toinen toisillemme eduskunnassa ja kykenisimme toimimaan täällä toisia innostavalla ja ilahduttavalla tavalla panettelun sijaan, niin ihme olisi, jos se ei vaikuttaisi yleiseen käsitykseen siitä, miten yhteiskunnassa toimitaan ja miten on hyvä käyttäytyä.
Dialogilla on sen puolestapuhujien mukaan yhteys ihmisten keskinäiseen luottamukseen. Tähän ajatukseen yhteiskuntarauha perustuu.
− Se, että ihmiset kokevat epäluottamusta ja sitä kautta turvattomuutta, ei ole koskaan yhteiskunnallisesti hyvä asia. Kun ihmiset aidosti asettuvat kuuntelemaan toistensa kokemuksia, keskinäisen luottamuksen on mahdollista kasvaa, Katriina Lehti sanoo.
Usein kuitenkin käy niin, että keskustelijat miettivät jo ennakkoon omaa puheenvuoroaan, jolloin toisen kuuleminen unohtuu.
Dialogissa edellinen puheenvuoro vaikuttaa omaan.
− Joskus merkitykselliseltä tuntuva oma kommentti saattaa dialogin edetessä menettää merkityksensä. Se, mitä toinen sanoo, viekin keskustelua muuhun suuntaan. Dialogi kutoutuu siinä hetkessä, kun ihmiset kuuntelevat toisiaan ja liittyvät toistensa puheisiin, Lehti sanoo.
Suora uhka demokratialle
Moniääninen keskustelu edellyttää osallistujilta rohkeutta ilmaista myös piilossa pidettäviä tuntemuksia sekä sietämään erilaisia ajattelutapoja.
Dialogin puuttumisen uhkakuvana sen sijaan on ääriajattelun lisääntyminen, toisista etääntyminen ja omiin kupliin sulkeutuminen.
Lehden mukaan ainoastaan saman mielisten kanssa käytävä keskustelu vahvistaa omia käsityksiä ja mahdollisesti virheellisiäkin käsityksiä siitä, mitä vastapuoli ajattelee ja miksi.
Myös Vartian mielestä dialogia tarvitaan ihmisiä erottelevan kuppikuntaistumisen estämiseksi.
− Mikäli lakkaamme ymmärtämästä toinen toisiamme, olosuhteet sille, että alamme tarpeettomasti riitelemään, ovat todelliset.
Tällöin kansanedustajilla ei myöskään ole kykyä tehdä isoja päätöksiä resurssien jaosta ja yhteiskunnan toimintamalleista, joita Vartian mukaan tarvitaan nyt, kun ilmastonmuutos etenee hurjaa vauhtia ja sosiaalinen epätasa-arvo kasvaa.
Dialogin puuttuminen on suora uhka demokratialle.
− Jos kansanedustajilla ei ole riittävää luottamusta ja ymmärrystä keskenään, viestimme ulospäin, että emme kunnioita toisiamme. Silloin on turha kuvitella, että ihmiset luottavat poliitikkoihin, Vartia sanoo.
Ja jos poliittiseen järjestelmään ei luoteta, se lakkaa toimimasta.
Lähteenä käytetty myös:
Marja-Liisa Kakkuri-Knuuttila (2015): Kaksi dialogimuotoa ja niiden eettinen merkitys.