Ulkomailla asuvalle suomi on tärkein

Lapsi tarvitsee äidinkieltään ajatteluun, tunteiden ilmaisuun ja uuden oppimiseen, sanoo koulunjohtaja Tuija Tammelander. Siitä pitää huolehtia erityisen hyvin ulkomailla asuttaessa.

Teksti: Annu Griñan Kuva: Karoliina Knuuti

Kun ulkomailla varttunut, suomea sujuvasti puhuva lapsi ryhtyy kirjoittamaan, saattaa se näyttää tältä: “Mina tocan harasta uimista ya minola on cax cora”.

Kirjoitetun kielen heikkous voi yllättää sekä vanhemmat että lapsen itsensä.

Suomalaisten lasten verkkokoulussa, Etäkoulu Kulkurissa suomen kieltä ja kirjallisuutta opiskelee vuosittain noin 400 lasta eri puolilta maailmaa. Kielitestin perusteella osa heistä päätyy S2-ryhmään eli suomi toisena kielenä -opintoihin.

Luku- ja kirjoitustaito ovat kielen alueista ensimmäisiä, jotka alkavat rapautua uudessa kieliympäristössä. Toisin kuin puhumista, niitä taitoja ei tule harjoiteltua kotioloissa päivittäin.

− Lapsen tulevaisuutta ajatellen olisi tärkeää, että taitoja pidetään yllä, sillä se jättää oven auki Suomeen ja suomenkielisiin jatko-opintoihin, sanoo Kulkurin johtaja Tuija Tammelander.

Etäkoulun toiminta-ajatuksena on täydentää ulkomailla asuvan lapsen paikallista koulua. Tarvittaessa yläkouluikäinen voi suorittaa verkkokoulussa koko perusopetuksen oppimäärän ja saada päättötodistuksen.

Arjen hyöty motivoi lasta

Kieli on osa varttuvan lapsen identiteettiä ja kulttuuria. Se on väline kommunikointiin esimerkiksi suomalaisten ystävien ja sukulaisten kanssa.

Mikäli lapsi kasvaa monikielisessä ympäristössä ja oppii samalla, että vanhemman puhumasta suomen kielestä on selvää hyötyä arjessa, taito pysyy yllä.

− Lapsi ei itse ole tehnyt päätöstä ulkomaille muuttamisesta, joten on hänen etunsa, että hän voi silti tulevaisuudessa päättää, missä opiskelee ja millä kielellä, Tammelander sanoo.

Kielen ja identiteetin yhteys on vahvempi kuin äkkiseltään tulisi ajatelleeksi.

Ulkomailla asuva kouluikäinen saattaa kamppailla sekä paikallisen kielen että oman äidinkielensä kanssa. Se voi olla lapsen itsetunnolle kova paikka.

Jos suomalainen erityissanasto, kuten solu, havumetsävyöhyke, virtapiiri ja epämetalli jää vajavaiseksi, eivätkä akateemiset taidot pääse kehittymään millään muullakaan kielellä, on tilannetta vaikea korjata jälkikäteen.

− Silloin lapselta puuttuu vahva ajattelukieli, jota tarvitaan, että voidaan oppia uutta, esimerkiksi reaaliaineita ja matematiikkaa.

Lapsi on ikään kuin kielellisesti invalidi.

Luku- ja kirjoitustaito ovat kielen alueista ensimmäisiä, jotka alkavat rapautua uudessa kieliympäristössä, sanoo Etäkoulu Kulkurin johtaja Tuija Tammelander.

Äidinkielellä on itseisarvo

Nykyään oman kielen merkitystä arvostetaan Tammelanderin kokemuksen mukaan enemmän kuin vielä 1990-luvulla. Tuolloin ulkomaille muutettaessa saatettiin olla onnellisia, että lapsi oppii uuden kielen ja ajatella, että suomea ei tarvita missään.

Kieleen suhtauduttiin varsin välinearvoisesti.

− Suomen kielen tutkija Lari Kotilainen on verrannut ajattelua siihen, että kieli nähtiin kuin lapiona tai pölynimurina, jota tarvitaan tiettyä tehtävää varten.

Yleinen tietoisuus monikielisyyden hyödyistä on kasvanut roimasti ja koulunjohtaja uskoo, että valtaosa ulkomaille muuttavista perheistä ymmärtää jo äidinkielen itseisarvon.

Nykyään myös tutkimustietoa aiheesta on tarjolla runsaasti.

Ja kuten kielitutkimuksetkin osoittavat, vahva tarve on paras motivaatio kielen oppimiselle.

Tammelander tietää kertoa, että esimerkiksi kreikkalaisessa Suomi-koulussa oppilas on yllättäen innostunut suomen kielestä, kun on rakastunut Suomessa asuvaan ikätoveriin.

Etäkoulu Kulkuria ylläpitää Kansanvalistusseura, joka on myös Ainan kustantaja.